Tulin kotiin viattomuuden tilassa ja tuijotin hetken pientä koristeltua pyykkipoikaa keskellä eteisen lattiaa. Ajattelin, että oli joulukorttien pidike tipahtanut, kun tongin lahjapapereita, vaikka en muistanut joulukorttitarvikkeiden olevan samassa paikassa.
Avasin sisäoven ja lähdin kohti keittiötä, kahden askeleen jälkeen jalkapohjaan pisti jokin ikävästi ja nykäisin toisen tähdin koristellun minipyykkipojan sukastani. Sitten muistin jättäneeni korttien ripustustarvikkeet askartelulaatikkoon, johon en arvellut keisarinnojen yrittävävän. Oli ollut tylsä päivä, vaikka tulin kerrankin ajoissa kotiin.
Pistin ruoat jääkaappiin ja ruokin leikkijät. Makkarissa sytytin kynttelikön ja vaihdoin kotivaatteisiin. Täytin pyykkikoneen ja palasin tyhjän korin kanssa makkariin. Huomasin vaatehuoneen ovella verta!
Kynttelikköä sytyttäessäni ehdin ajatella karvan määrästä, että sisarukset olivat taas painineet tuimasti ja säikähdin siksi verta – oliko jossakin korvassa tai tassussa haava, joka oli nuoltu niin hyvin etten ollut huomannut. Kisuissa ei ollut mitään, närkästyivät vain kopeloinnista. Meni monta minuuttia ennen kuin tajusin oman jalkapohjani vuotavan ja lattia oli verilaikuissa polullani…
