Aah ja voih. Helmikuun aurinko hellii Narua, joka paistaa masua patterilla ja selkää auringossa. Konstit on monet, kun paleltaa. Naru onkin vilukissa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Villa taas menee avonaisen ikkunan alle tai viihtyy lumihangessa. Vaikea erottaa, onko kyse paksusta turkista vai älyn vähäisyydestä. Ehkä molemmista.
Pitkästä aikaa löysin kalatiskiltä muikkuja! Vieläpä kaupunkikatille sopivia perattuja ja päättömiä. Vein kotiin neljä muhkeaa muikkua.
Villa vain nuuhki kiinnostuneena, ehkä lipaisi mutta antoi olla. Naru sen sijaan omi muikun toisensa perään ja murisi, jos Villa tuli liian lähelle!
Kolme ja puoli muikkua upposi ja siiten piti mennä pesulle ja sulattamaan. Taloudenhoitajan osaksi jäi ostamisen lisäksi pestä pienet kimaltavat suomut ja tumma veriläikkä pois lattiasta.
Tänä vuonna armaat täyttävät kolme vuotta! Yritän saada töihin aikaiseks marjapiirakoita sen kunniaksi:)
Joululoma oli pitkä ja ihana ja tammikuu katosi jonnekin. Nousin oikein ylös ja katsoin, etten ollut istunut sen päälle, mutta ei löytynyt.
Jouluna mummolassa oli pihalla ihania paisteja, lintuja ja oraveita:
Villa oli rohkea ja ei piitannut lumesta yhtään. Pikku pakkasellakin mentiin ulos ja kiipeiltiin puihin ja kaikkea. Mutta Naru-sisko oli arkajalka ja ei mennyt portaita kauemmas. Joulukuu oli sellainen, että saatoin viedä Narulle sisään vihreää ruohoa – Villa hoiti herkuttelun itse ulkosalla.
Joulu on juhlapyhistä parhain ja rakkain. Se huipentaa syksyn, joka on lempivuodenaikani (koska ei ole enää niin lämmin, mutta ei vielä kamalan kylmä).
Huvittelin ottamalla valokuvia vuoden joulukorteista, joululahjoista ja joulukoristeista. On muuten vaikea ottaa kiinnostava kuva kiiltävästä joulukoristeesta keinovalossa…
Loman päätteeksi kävin kampaajalla ja olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Väri on kyllä haalistunut ja on punaisempi kuin haluaisin, koska alle jääneistä vaaleista raidoista on kauhtunut väriä pois.
Tulevana vuonna odotan itseltäni paljon: laihtumista ja kunnon kohenemista, reippautta lähteä pois tutuista ympyröistä ja reissata vähän (se vaan on niin vaivalloista), tiheämpää bloggaamista ja tekstin tuottamista, parempia valokuvia ja zeniä kotiin eli roinasta luopumista.
Harjoittelin joulun aikaan kuvaamista, hieman heikoin tuloksin, mutta kuitenkin, kuvaamalla joulukortteja, – koristeita ja -lahjoja. Salama pokkarikamerassa tuottaa aika karmeaa jälkeä, mutta en ole niin superinnostunut, että hankkisin kummoisempaa kameraakaan.
Tämä on parhaasta päästä, koska on otettu harmaana talvipäivänä ilman salamaa.
