Kevät pörisee

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kevät on tullut ja pörriäiset lämmön mukana. Vietimme juuri autuaan hetken parvekkeella, jonne paahtoi aurinko oikein kunnolla, tuuli toi tuoksuja ja pörriäisiä ja löytyi talven pudottama risu leikkikaluksi. Ja nyt nukuttaa. Uuden ruohon värinen säkkituoli on ollut viime aikona Villan lempinukkumapaikka!

Naru pitää pinkistä tyynystä ja valtaistuimestaan paljon enemmän. Narun vasen korva on ollut jostakin syystä likainen ja olen putsannut sitä pariin otteeseen. Korva ei haise eikä lika vaikuta tulehduksen aiheuttamalta, mutta on kummallista, että vain toinen korva…

Vappuviikonloppu on ihanat pitkät neljä päivää, kun otin maanantain vapaaksi. Aurigon paahtama kämppä tuudittaa vielä horteeseen, jossa ei saa mitään tehdyksi. Tästä tulee hyvä viikonloppu.

Pääsiäiskissat ja muuta ihanaa

Siitä huolimatta, että vietimme keisarinnojen kanssa autossa aikaa enemmän kuin laki sallii, meillä oli aika kivaa:) Lomapäivät loikoilimme pattereiden päällä ja Pilatesmatolla, autokyytien välipäivät mummolassa poikien kanssa. Kaappien ja hyllyjen päälliset ovat parhaita paikkoja, mutta tuolien karvaaminen sujuu siinä sivussa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Viis piittasin kaloreista pyhinä ja söin huoletta. Nyt sitten ollaankin Nutrilett-dieetillä, mutta oli se sen väärti. Siskonmiehen grillaustaidot ovat ylittämättömät ja varmistin jo, että juhannuksena jatketaan!

Pääsiäiskokolla oli toki myös käytävä, vaikka ilma oli hyinen. Joukossa on kuvia asuntomessualueelta jääkauden keskellä sekä tehdasromantiikkaa auton ikkunasta.

 

Pääsiäisen ostoksia

Säälittävällä tavalla shoppailen kaikkialla: huoltoasemayrittäjät ovat huomanneet ilmiön muissakin naisissa ja vaikka olisi menossa munkkikahveille ja tankkaamaan, mukaan tarttuu muutakin. Kuten vaikka kannu, Pentikin, huoltoasemalta. Mutta siis 18,95€, ihan ohittamaton!

Vanhempien luona Pohjanmaalla on aina päästävä Mini-Maniin. Vaikka tietää, että rahaa menee ja vaikka tietää, että moinen ihme on jo pääkaupunkiseudullakin. Tällä kertaa mukaan tarttui roikkukoriste, kuparinvärinen pikkuruutuisen nauhan päässä. Niin soma!

Pääsiäisen alla olin myös lomalla ja ehdin shopata netissäkin, lempipaikassani Varustelekassa. Scho-ka-kola on muuten hyvää ja “Gegen Raumnazis” -hihamerkki aivan ehdoton. Parasta kuitenkin ovat Mil-tecin lentäjäsaappaat ensi talveksi, noin puoleen hintaan!

Kesäloma rulez

Aah, hellettä. Vaikka oikeastaan hikoilen kiukkuisena, mutta lämmöstähän siis ei saa valittaa, jotta säilyttää oikeutensa marista pakkasesta, eikö niin?

Vietimme keisarinnojen kanssa viikon mummolassa serkkujen ja siskon kanssa. Siskon mies sai ainakin ajaa kyllikseen, koska myös viikon aikana ajeltiin ympäriinsä… Viikon aikana juhlittiin juhannus, yhdet synttärit ja grillihetkiä oikein kylliksikin asti. Vielä tärkeämpää oli, että päästiin ulkoilemaan ja arvoasemat neljän kissan kesken selkiytyivät. Toivottavasti ovat vielä muistissa mökillä ensi viikolla.

Myös seuraavan tatuoinnin suunnittelu edistyi, kiitos siskontytön ja shoppailtuakin tuli!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Pääsiäinen 2011

Tänä vuonna pääsiäinen on myöhään ja se on sään puolesta ihanaa. Viihdymme keisarinnojen kanssa parvekkeella paremmin kuin hyvin, vaikka allergianuha- ja silmät eivät siitä pidäkään. Kai oikeastaan pitäisi ulkoilla oikeasti, mutta se on liikaa vaadittu! Nukun ihania, pitkiä öitä ja siivoan nurkkia, jotka jäävät muuten aina koskematta. En siis ole erityisen harras henkilö.

En suhtaudu pääsiäiseen myöskään tunnelmamielessä yhtä kiihkeästi kun jouluun. Melkein kaikki pääsiäiskoristeet mahtuvat yhteen kuvaan ja niistäkin ankan keisarinnat rikkoivat ekana aamuna, kun eivät pitäneet pitkiksi venyvistä aamiaisen odotuksen hetkistä.

Ostin parvekkeelle orvokkeja ruukkuun ja valmiin roikun sinisiä. Ruukkuun tökkäsin tipun tikussa pääsiäisen kunniaksi. Olen porautunut muuhunkin kuin multaan: tutkin albumeitani ja liimasin satakunta kuvaa. Tänään skräpätään ja myöhemmäksi jää satakunta kissakuvaa omaan albumiinsa.

Lomapäivät ovat aina tervetulleita, mutta näitä on ollut vaikea viettää, kun samaan aikaan haluaa ajan kuluvan nopeasti: tiistaina on seuraavan tatuoinnin aika!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kevät!!!

Kevätaurinko ja Naru <3

 

Suuri, suuri virhe. En muistanut miten paljon Villa rakastaa olla parvekkeella. Linnut ovat myös liikkeellä ja rapistelivat rännissä. Kissoja ei siis meinannut saada millään lämpimiin sisätiloihin vaikka Naru värjöttelikin enemmän kynnyksellä ja auringonläikässä. Loppupäivä on sitten mennyt laulun säestyksellä “parvekeeelleee” silleen kissankielellä…

Aurinko tekee taas Villan kuvaamisen vaikeaksi. Kuvissa näkyy vain valkea sädekehä. Mamman enkeli <3

Tytöt ovat nyt sitten täyttäneet kaksi vuotta! Täti B osti lahjankin ja viikolla täti U antoi myös lahjan. Kyllä keisarinnojen kelpaa. Ylimääräiset herkkuruoat nassussa, ulkoilu, uudet lelut ja päiväunet auringonläikässä. Täydellistä!

Joulun aikaan

Joulun odotus on jo aivan käsin kosketeltavissa. Ensimmäinen joululahja on saatu, joululaululevyt kaivettu esille ja kaikki koristeet esillä. Paitsi ne koristeet, jotka eivät mahdu esille. Yhden jouluvalon jouduin viemään työpaikan koristeeksi, koska untuvat valojen ympärillä olivat aivan liian kiinnostavat. Pomon mielestä vaaleanpunainen untuvavalosarjani toi mieleen bordellin. Kenellä sitten on likainen mielikuvitus, kysyn vaan?

Keisarinnat ovat olleet kohta jo kuukauden päivät aivan rasittavan tarmokkaita: alas romautettu valokuvakehys, joka päivä joka ikinen matto rutussa, viisi pyykkipoikaa divaanin alla, pakko kehittää uusi tapa hyllyttää sukat, koska laatikkoon hypättiin ja se myllättiin joka yö…. Ja ruoka saa ensin nyrpistyksiä osakseen ennen kuin kerta kaikkiaan on pakko uskoa, ettei muuta saa. Sitten syödään raksuja, ei halveksuttua pahaa ruokaa. Naru on erityisen nirso.

Aura-auton ääni pihalla vie kaiken huomion, aina kun niin käy. Huoltoyhtiö ei ole mitenkään yliaktiivinen, alakerran eläkeläispariskunta ehtii tehdä lapioiden polun ja hiekottaa sen päivää ennen kuin auraa näkyy. En ole osannut tulkita pelkäävätkö keisarinnat vai ovatko välkkyvät valot kiinnostavia.

Keisarilliset bileet

Valkeita Korkeuksia eli Keisarillisia Sisaria juhlittiin kahden päivän verran. Ensin tulivat täti ja setä, Mörkö- ja Aave-serkkujen emot. Heiltä saimme Italian-matkan tuliaisia, myös toffeerasian kiitokseksi kissanhoidosta. Tänään kävi kummitäti omien tytärtensä kanssa. Kaikki neljä keskenkasvuista olivat tohkeissaan tapaamisesta!

Sisaret saivat oman kermatilkkansa lauantaina, mutta kermakakkua, keksejä, karkkia ja Pepsiä nautittiin molempina päivinä ja jäi tähteeksikin. Kummitäti toi oikeaoppisesti lahjan Sisarille, ihanat höyhenlelut:)

Kiitokset juhlijoille! Vielä muutama kuva juhlallisuuksista…

Joulun riemuja osa 2

Prinsessat eivät oppineet kolmen viikon aikana, että yö vietetään yläkerrassa. Ensin vein toisen hiekkalaatikon ylös (laatikoita oli kaikkiaan kolme, joista yhtä siirsin ylös-alas-ylös-alas… niin että käytössä aina kaksi) ja jätin ovet auki.

Toisella keikalla ruoat ja kissat mukaan ja jäädän nukkumaan. Vaan ei, aina jäätiin seikkailemaan portaisiin tai jäätiinkin nukkumaan siihen kerrokseen, missä oltiin – ei tietoakaan muistosta, että se aamiainen on alakerrassa, ei vuoteeseen tarjoilua. Se kyllä muistettiin, että kakat tehdään vasta ylhäällä, aina oli haiskahdus muistona edellisestä päivästä, kun noustiin ylös:(

Naru kyllä kävi jokaisen kaapin päällä… Mutta kuusi sai olla rauhassa, kun se oli ensin hajustettu mummon hajuvedellä! Jamien välit nukuttiin päivällä sivupöydällä, joka siirrettiin patteria vasten kuusen tieltä. Siinä oli herkullista nukkua!

Löytyi myös uusi ruokaherkku: perunan kuoret. Kelpaavat niin raaoista kuin keitetyistä. Käsittämätöntä kasvissyöntiä. Kaupasta toin aina silakat, kun muikkua ei nyt saa. Naru söi aina molempien, koska Villa on ahneudestaan huolimatta tai juuri siksi varsinainen lörppähuuli.

Vahinkoja sattui loppujen lopuksi vähän: Narun massu kärvähti tuikusta, yksi poro rikki ja joka paikka täynnä kissanhiekkaa. Ohut tumma hiekka myös värjäsi ikävästi pentujen tassut.

Kolme ensimmäistä päivää

Aah! Loma – mikä tunne lähteä, kun muut jäävät kärsimään. Tänä vuonna tunne oli aivan erityinen, koska lomani aikana tapahtui asioita, joissa minun olisi mielestäni pitänyt olla mukana. Se on mennyttä elämää.

Ensimmäinen lomapäivä kului pakaten ja siivoten sekä junassa istuen. Prinsessoilla oli hauskaa, koska olin kotona viihdyttämässä ja ruokkimassa. Junamatkan aikana ei äännähdettykään, mutta kovin olivat korvat ja nenut punaisia, kun vieressä oli iso koira! Kotona mummolassa meni pari päivää paikkaan tutustuessa, mukaan lukien yöt.

Siskon tyttö tuli leipomaan kanssani ja saimme aikaan osan joululeivonnaisista. Seuraavana päivänä tuli useampikin lapsi, jotka ensin pelottivat pennut sängyn alle, mutta namien kanssa yhteiselo alkoi sujua. Uutta on äänekkyys: tytöt naukuvat enemmän kuin aiemmin. Ehkä lisätila ja -ihmiset vaativat isompaa ääntä huomion saamiseksi!

Kolmantena päivänä käytiin ensimmäisen kerran kirjahyllyn päällä, hakemassa uudet lelut, jotka pienten vieraiden kanssa haettiin eläinkaupasta. Myös jokajouluinen harrasteemme palapelin kokoaminen sai prinsessoilta jakamatonta huomiota!