Suloinen syksy

Ihana syksy on saapunut. Aurinkoiset kuulaat päivät ja pimenevät illat ovat minun. Tuuli ja sade hiljentävät ja saavat ajattelemaan.

Keisarinnat ovat tarmoa täynnä! Viileä ilma kannustaa leikkeihin ihan toisin kuin sulattava helle. Tulin tänään töistä ja katsoin että mikä ihme valkoinen mytty on heti sisäoven luona. Valkoinen kirjontalanka oli saatu kynsiin, en tajua miten. Langat ovat kirjahyllyn keskihyllyllä kirjarivin päällä. Olen viime ajat kutonut, joten en ollut ainakaan edellisenä iltana sitä pudottanutkaan mihinkään. Lanka oli pureksittu ja mytätty…

Pidän Valkeille Sisarille aina salaattia pöydällä. Sellaista muoviruukussa kasvavaa, jonka saa suojaruukussa elämään ihan hienosti. Erään kerran tyngäksi kaluttu salaatti oli raahattu leikkitunneliin. Pari päivää sen jälkeen selän takaa kuului pyytävä naukaisu ja kun käännyin, siinä istui Villa tytyväisenä omenan vierellä! Nahistunut omppu oli asunut divaanin alla jonkin aikaa ja nyt sillä haluttiin taas leikkiä. Ei siis hedelmiä pöydälle.

Naru on aina vain tarkempi sapuskastaan. Oikeastaan vain pari laatua ja raksut kelpaavat. Mutta tyttö voi paksusti, joten nureksikoon sitten. Kakat ovat aikasta muhkeita, kesällä ruoka maistui vielä huonommin.

Kun itsekin jaksaa paremmin, säännölliset iltaleikit ovat alkaneet. Ensin väsytysjuoksu lasertäplän perässä, sitten heilutuslelulla. Aamun riemuiksi kaivoin pitkästä aikaa pakettinauhaa esiin (sitä valkoista muovijuttua, jota on firmojen postipaketeissa). Piilotin ne kun eivät enää kiinnostaneet ja nyt ovat taas ihan parasta. Laskin, että kiirettömänä päivänä, kun aamupalaveri ei odota ja tulen ajoissa kotiin, saatan viettää tunninkin heiluttaen jotakin lelua <3

Rakkaat riiviöt painivat lattiatyynyjen hallinnasta. Nyt kun niitä on kaksi, yksi voi nukkua niiden välillä rohjottaen joten toinen Sisar joutuu yhä nukkumaan toiseksi parhaalla paikalla. En ymmärrä, miten saan koskaan mitään tehdyksi. Jos en leiki pienten kanssa, ihailen heitä käsi poskella.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tauko on ohi!

Hetkellisesti vaikuttaa olevan niin viileää, että jaksaa kirjoittaa pikkuisen taas kissoista Jahka jaksan, kerron myös lomastamme, mutta tähän ihan tuoreet uutiset: raapimapuu on uusittu!

Entisen kangaspäällinen alkoi olla huonossa kunnossa, vaikka raapimaosuus vielä olisi toiminut. Vaihdoin Kalifaan (heh), joka on edelleenkin samaa harmaata päällistä. Tässä on neljä jalkaa ja se on matalampi. Siis ei enää kolinaa seiniin iltatangon aikaan, mutta Villa joutuu keskittymään päästäkseen televisiokaapin päälle!

Toiseksi hankin yhden uuden hiekkalaatikon. Siinä on katto! Jos katon omaava hiekkalaatikko on katollinen, niin mikä on sellainen, joka ei omaa kattoa?

Laatikkoa hämmästeltiin kovin. Tänään Naru käveli sisään laatikon ovesta kuin olisi tehnyt sitä aina. Villaa harmitti vietävästi ja tuli seisomaan laatikon luo. Ensin kokeiltiin vähän tassulla ja sitten tönäistiin kuonolla. Sitten astahti Villakin sisään! Harkintaan kului noin tunnilleen vuorokausi.

Ikeasta tarttui mukaan ihana tyyny, josta tulee toinen lattiatyyny keisarinnoille. Jos iso tähtityyny on herttuattarelle niin onko tämä sitten kalifittarelle:) – onkohan sellaista sanaa edes…

Öistä energiaa

Valon lisääntyminen on aiheuttanut vaikeaa levottomuutta Valkeissa Agenteissa. Kärpäset ja linnut ja pöyhiukkaset näkyvät nyt öiseenkin aikaan. Mikään murina tai tyynyn heittely ei auta oireisiin: patterin päälle loikkaaminen, verhossa roikkuminen, siskon hännän tavoittelu patterilta verhon läpi (kaikesta tästä aiheutuu patterin kolinaa ja sitä hermoja raastavaa ääntä, joka syntyy, kun paksua verhoa kynsitään). Lyhyet yöunet aiheuttavat lievää hysteriaa, varsinkin yhdistettynä pieneen annokseen alkomahoolia…. Miksi ottelut kärpästen kanssa eivät tapahdu olohuoneessa? En tietäisi niistä mitään!

Viikolla Villa päätti, että Naru on nalle: tukeva ote hännästä ja ei kun raahaamaan kohti kaukaista nallepiiloa. Naru ei tykkää yhtään… Naru on alkanut taas päästä niskan päälle siskosten kähinöissä. Ilmeisesti Agentit ovat niin saman painoisia ja muutenkin tasaveroisia, että hienoinenkin värähdys olosuhteissa saa arvoasetelman muuttumaan.

Ruoka maistuu molemmille liiankin hyvin ja yritys vähentää annosta saa aikaan katkeria mielenosoituksia. Molemmat vain alkavat näyttää enemmän pötkylöiltä kuin keisarinnoilta… Niinhän se on, että kotieläin muistuttaa omistajaansa. Päteeköhän se kissoihin, kun yleensä on puhe koiraystävän valinnasta? Kakan määrä on myös huomattava, onneksi ei tarvitse ojanpohjilta kerätä näiden jätöksiä!

Kuvagalleriassa on tallennettuna äärimmäisen suloisen, nukkuvan Villan pienetkin asennon muutokset. Unet oli pakko saada ottaa sängylle kasatussa, pyykkäystä odottavassa läjässä, jonka värit sattuvat olemaan sangen hempeät. Täydellistä! Kuvissa Naru nauttii vasta vaihdetusta lakanasta ja aamupainin voittajan palkinnosta: levosta tähtityynyllä.

Sain kylään toisen kissaihmisen, joka toi mukanaan suloisen kissakortin, pikkupullon kuoharia ja kissa-aiheisen soittorasian. Kissakortti on kauan aarteena säilytetty, Kreikasta tuotu. Olen asiaankuuluvan vaikuttunut uhrauksesta! Kortin aiheteksti on “The cat’s doll”, mutta käsin kirjoitettu osuus on paljon vaikuttavampi: “Valliraitin Valtias, Silkkiturkin Ilmarinen (alias Teppo) lähettää ihailevat terveisensä Kauniaisten Keisarinnoille huhtikuussa armon vuonna 2010″ Korttiin on liimattu kuva Valtias Ilmarisesta alias Teposta, mutta siitä otettu kuva ei onnistu…

Elämä on ihanaa!

Pönttöpäät

Nyt on prinsessat sitten leikattu ja parin päivän jälkeen alkaa olo jo olla parempi. Naru varsinkin oli vielä ihan pöpperöinen, kun päästiin kotiin torstaina ja perjantaina nukuttiin ihan reporankana. Villa on koko ajan ollut nuutuneempi, ei perjantaina vielä oikein syönytkään, muuten kuin kädestä.

Lauantaina käytiin jo kakallakin ja eläminen oli vähän helpompaa, kun kamppailtiin liimalaput pois haavojen päältä. Narun irtosi kohtuuhelposti, vaikka ponnistelikin vähän vastaan. Villan karvat tarttuivat reunoihin ajelusta huolimatta ja vaati itkua ja painia saada lappu irti. Haavan tuuletus on nyt ihanaa ja vielä parempi, jos mami rapsuttaa ajellun alueen reunoilta. Myös kaulurin alta kaulasta rapsutus on niiiin ihanaa.

Sain ystävänpäivän kunniaksi siskolta tulppaanikimpun. Ajattelin, ettei tässä vielä pöydillä pompita ja jätin yöksi keittiön pöydälle. Eikö vain kolmelta yöllä sunnuntaina kuulu kolahdus ja maljakko on rikki kumossa pöydällä ja vedet pitkin. Onneksi tulppaaneihin ei laiteta paljoa vettä. Kurjempaa oli, että tuli siruja ja säikähdin tietysti, että tassu on rikki. Ei onneksi ollut, mutta meni tovi ennen kuin sai unen päästä kiinni.

Kämppä on kuin turkkilainen sauna, kun on kaikki lämmitys täysillä ja tuuletus minimissä, koska kotihoito-ohjeissa käskettiin pitää lämpimässä ja vedottomassa paikassa. Naru nukkuu enimmäkseen hyvin lämpimällä kylppärin lattialla ja Villa valtaistuintyynyllään, joka on siirretty seinän viereen, pois parvekkeen oven luota, jossa se näköalan vuoksi yleensä on.

Haavat näyttävät siisteiltä ja molemmat niin virkeiltä kuin olosuhteisiin nähden voi olettaa.  Näin huoltajan näkökulmasta rankinta on lopultakin ollut luovutushetki torstaina. Unipiikki annettiin, kun olin vielä paikalla paijaamassa ja huone oli sama, jossa Salli nukutettiin kuolonuneen. Vähän olin järkyttynyt, taisivat ihmetellä, kun rutiinitoimesta oli täti ihan itkussa silmin. Tai arvasivat, kun katsoivat vanhoja papereita. Luulin suruajan jo menneen, mutta suru oli ihan yhtä läsnä kuin silloin syyskuussa 2008.

Valkeat Sisaret ovat jo vähän vähemmän valkeita ja taitavat viikon päästä sunnuntaina, kun kaulurin saa ottaa pois, olla aika ryytyneitä. Pidän toki silmät ja pepun siten puhtaana, ettei likaisuudesta mitään tulehduksia tulisi, mutta ei turkki pysy puhtaana, kun oma pikku kieli ei pidä paikkoja järjestyksessä. Täytyy ostaa salaattia ja karvamaharaksuja ensi viikonlopuksi…

Joulun riemuja osa 2

Prinsessat eivät oppineet kolmen viikon aikana, että yö vietetään yläkerrassa. Ensin vein toisen hiekkalaatikon ylös (laatikoita oli kaikkiaan kolme, joista yhtä siirsin ylös-alas-ylös-alas… niin että käytössä aina kaksi) ja jätin ovet auki.

Toisella keikalla ruoat ja kissat mukaan ja jäädän nukkumaan. Vaan ei, aina jäätiin seikkailemaan portaisiin tai jäätiinkin nukkumaan siihen kerrokseen, missä oltiin – ei tietoakaan muistosta, että se aamiainen on alakerrassa, ei vuoteeseen tarjoilua. Se kyllä muistettiin, että kakat tehdään vasta ylhäällä, aina oli haiskahdus muistona edellisestä päivästä, kun noustiin ylös:(

Naru kyllä kävi jokaisen kaapin päällä… Mutta kuusi sai olla rauhassa, kun se oli ensin hajustettu mummon hajuvedellä! Jamien välit nukuttiin päivällä sivupöydällä, joka siirrettiin patteria vasten kuusen tieltä. Siinä oli herkullista nukkua!

Löytyi myös uusi ruokaherkku: perunan kuoret. Kelpaavat niin raaoista kuin keitetyistä. Käsittämätöntä kasvissyöntiä. Kaupasta toin aina silakat, kun muikkua ei nyt saa. Naru söi aina molempien, koska Villa on ahneudestaan huolimatta tai juuri siksi varsinainen lörppähuuli.

Vahinkoja sattui loppujen lopuksi vähän: Narun massu kärvähti tuikusta, yksi poro rikki ja joka paikka täynnä kissanhiekkaa. Ohut tumma hiekka myös värjäsi ikävästi pentujen tassut.

Valkeiden Sisarten tanssi

Raapimapuun paikka on ollut ongelmallinen jatkuvasti. Makuuhuoneessa ikkunan alla raapimisen änet eivät häirinneet, mutta jamien liikevoima saa päällimmäisen osan kolahtamaan ikkunaan. Liian huolestuttavaa. Sama juttu makuuhuoneen seinällä, joskin huoli liittyy alakerran naapureiden ärsytyskynnyksen ylittymiseen. Juuri nyt puu on olohuoneessa tauluhyllyn alapuolella, kuppituolien vieressä. Siinä puu ei ole jamien reitillä ja taulu on pudotettu vain kerran.

Tänä viikonloppuna ruoankerjuu on alkanut lauantaina 5.56 ja tänään sunnuntaina 6.45. Pakko nousta ylös, koska kerjuumenetelmä on etuhiusteni  nyhtäminen! On pahus hiusraja alkanut paeta muutenkin ja prinsessat saavat minut lopullisesti kaljuuntumaan… Ilmankos kakat on parina päivänä olleet kivasti ketjussa kuin rannekorussa

Kun palaan sitten koisimaan laatikoiden tyhjennyksen ja aamupalan annon jälkeen, ollaan aika kiltisti, joskin nukkujasta tuntuu, että kehiin tulee äänekkäimmät mahdolliset leikit, kuten pöydällä olevan kansion kuminauhan nykiminen: kahinaa ja räps, kun hammas päästää irti gumminauhasta; verhon narun tavoittelu vai miksi sitä sanotaan sitä juttua, jolla verhon saa alas tahi ylös; lattialampun kanssa painiminen. Kova pallo on yöt aina takavarikossa ja lattiakaivon kannen päällä on hiekkalaatikko. Mitä noihin loppuihin keksisi…

Tänä aamuna oli sitten vihdoin niin viileää yön pakkasen jäljiltä, että tungettiin peiton alle, kun oli vähän aikaa leikitty. Naru ojentautui onnellisena vatsaani vasten ja tuntui, että tärisin, koska kehräys oli niin kovaa. Villa tunki polvitaipeeseen ja kaikilla kolmella oli ihanan lämmin. Hiki tuli pintaan kymmenessä minuutissa ja hetken päästä Villa kaivautui myös viileään ilmaan. Mutta Naru nautti niin kovin, että hikoilimme kahdestaan puolisen tuntia, kunnes Villa sai pompittua niin, että Naru kaivautui katsomaan, mitä tapahtuu.

Sukan kutominen siskon tytölle osoittautui täysin mahdottomaksi. Lanka on aivan käsittämättömän mielenkiintoista! Pitää yrittää, kun pennut ovat iltaunilla, mutta puikkojen kilinä taitaa paljastaa minut…

Valo on edelleen upea ja tähän onnistuin vangitsemaan Villan koko arvokkaan pöhköyden

Kakkapylly

Yäk. Narun kakkausoperaatio hieman epäonnistui: kakkaa jäi roikkumaan pyllystä!

En tokikaan näin intiimistä asiasta mene kuvaa ottamaan. Ensin huomasin, että Naru hinkkaa hikeentyneen näköisenä pyllyä lattiaan. Se oli huvittavan näköistä, mutta sitten tajusin kakkaviirut lattiassa ja matossa. Ja sitten olinkin jo huolissani, että onko pikku masussa jotakin häikkää.

Kakka oli kuitenkin hyvän oloista – seassa vain oli sellaisenaan nielty ruohonkorsi, joka ei ollut sulanut ja kakka oli sen ympärillä, mutta kortta ei saanut kakattua loppuun asti ulos.

Huoks, eihän minun kakkapyllyjä pitänyt pestä, nätisti vain nostella lapiolla hygieenisesti hiekasta pois tai silleen.