Öistä energiaa

Valon lisääntyminen on aiheuttanut vaikeaa levottomuutta Valkeissa Agenteissa. Kärpäset ja linnut ja pöyhiukkaset näkyvät nyt öiseenkin aikaan. Mikään murina tai tyynyn heittely ei auta oireisiin: patterin päälle loikkaaminen, verhossa roikkuminen, siskon hännän tavoittelu patterilta verhon läpi (kaikesta tästä aiheutuu patterin kolinaa ja sitä hermoja raastavaa ääntä, joka syntyy, kun paksua verhoa kynsitään). Lyhyet yöunet aiheuttavat lievää hysteriaa, varsinkin yhdistettynä pieneen annokseen alkomahoolia…. Miksi ottelut kärpästen kanssa eivät tapahdu olohuoneessa? En tietäisi niistä mitään!

Viikolla Villa päätti, että Naru on nalle: tukeva ote hännästä ja ei kun raahaamaan kohti kaukaista nallepiiloa. Naru ei tykkää yhtään… Naru on alkanut taas päästä niskan päälle siskosten kähinöissä. Ilmeisesti Agentit ovat niin saman painoisia ja muutenkin tasaveroisia, että hienoinenkin värähdys olosuhteissa saa arvoasetelman muuttumaan.

Ruoka maistuu molemmille liiankin hyvin ja yritys vähentää annosta saa aikaan katkeria mielenosoituksia. Molemmat vain alkavat näyttää enemmän pötkylöiltä kuin keisarinnoilta… Niinhän se on, että kotieläin muistuttaa omistajaansa. Päteeköhän se kissoihin, kun yleensä on puhe koiraystävän valinnasta? Kakan määrä on myös huomattava, onneksi ei tarvitse ojanpohjilta kerätä näiden jätöksiä!

Kuvagalleriassa on tallennettuna äärimmäisen suloisen, nukkuvan Villan pienetkin asennon muutokset. Unet oli pakko saada ottaa sängylle kasatussa, pyykkäystä odottavassa läjässä, jonka värit sattuvat olemaan sangen hempeät. Täydellistä! Kuvissa Naru nauttii vasta vaihdetusta lakanasta ja aamupainin voittajan palkinnosta: levosta tähtityynyllä.

Sain kylään toisen kissaihmisen, joka toi mukanaan suloisen kissakortin, pikkupullon kuoharia ja kissa-aiheisen soittorasian. Kissakortti on kauan aarteena säilytetty, Kreikasta tuotu. Olen asiaankuuluvan vaikuttunut uhrauksesta! Kortin aiheteksti on “The cat’s doll”, mutta käsin kirjoitettu osuus on paljon vaikuttavampi: “Valliraitin Valtias, Silkkiturkin Ilmarinen (alias Teppo) lähettää ihailevat terveisensä Kauniaisten Keisarinnoille huhtikuussa armon vuonna 2010″ Korttiin on liimattu kuva Valtias Ilmarisesta alias Teposta, mutta siitä otettu kuva ei onnistu…

Elämä on ihanaa!

Kuvaukselliset murkut

Pennut ovat selkeästi kasvaneet ulos vauvavaiheesta ja pitkäraajaisina ja holtittoman oloisina kuvastavat täydellisesti murkkuideologiaa.

Pari päivää sitten Villa oli keskellä keittiön ikkunaa: laskosverhossa oli kärpänen ja sitä piti pyydystää. Kaikilla neljällä tassulla sitten roikuttiin, kunnes kertakaikkiaan oli pakko myöntää, että kärpänen lensi jo pois. Hengitin vasta, kun Villa oli lattialla asti… Kiitos siskonmiehen, laskosverhoon tuli vain siistit pienet kynnenreiät, eikä tipahtanut koko hökötys…

Siskon kanssa vierekkäin, aww

Komeron hyllyt on taas kerran tongittu… en vaan millään tunnu oppivan, että oven sulkeminen ei riitä – laatikko on muistettava laittaa pönkäksi. Aamuherätys on noin varttia aiemmin kuin kello soi, mutta en värähdäkään, koska herätys siirtyisi varmaan taas varttia aikaisemmaksi. Johdot ja villasukat ovat aivan mahdottoman ihania. Uusi lelu Jumbosta on maailman paras tai ainakin toiseksi paras pinkin karvapallon jälkeen:)

Ihana Naru. Kasvot ovat aivan ihanat ja vielä pinkki vauvaviltti, sydän sulaa...

Villan upea häntä kasvaa kasvamistaan

Narun asennot ovat aina yhtä kummallisia, suloisia ja kuvauksellisia

Jogurtti maistuu erityisen hyvälle kissamukista

Syksyn mittaan päivät alkavat olla pidempiä. Pilates alkoi eli olen kotona vasta seitsemäksi. Syyskuussa alkaa kalligrafiakurssi, joka päättyy vasta puoli yhdeksältä…

Parvekkeella on vielä tarennut olla. Narun kasvot ovat taas aivan uskomattomat. Katse on intensiivinen, koska pihalta kuuluu lasten ääniä. Naru ei voi ymmärtää, miksi he eivät tule leikkimään hänen kanssaan!

Pöydältä näkee paremmin, mutta mami on hermona, koska voi tapahtua jokin hurja loikka

Kameran rannenaru on HYVIN kiinnostava. Otin useamman kuvan, mutta Naru on useimmissa vain epäselvä läntti

Kissakuvien sekaan kuva kotoa: uusi keittiön seinäkello sopii täydellisesti väreihin

Villa nukkuu aina yhtä suloisena vasta lahjaksi saadulla Pentikin pinkillä huovalla

Kaikista kissoista on ihanaa tunkea koloihin ja laatikoihin. Tässä Villan taidonnäyte, kun piti jotenkin ovelasti päästä tassuiksi käsityön lankoihin

Syksyasetelma parvekkeelta. Viikonloppuisin ehtii jo tulla pimeää ennen nukkumaan menoa ja kynttilät ja lyhdyt on kaivettu esille

Paras lelu: pinkki karvalelu. Ydin on ihan pieni eli lelu koostuu pääasiassa karvoista. Tässä Naru suhisee lelun läpi siskolleen, joka haluaisi myös ihanan lelun

Jostakin syystä puolentoista viikon yli sadassa kuvassa esiintyy Naru paljon useammin… Villa yleensä lähtee heti kohti kameraa kuin se olisi lelu, joten otetut kuvat yleensä esittävät jotakin valkoista, josta ei erota onko se lunta, valoa vai kissa.

Pienimuotoisia tapahtumia, joista elämän maku syntyy

Uusi lelu! Kolmessa fleecenauhassa on höyheniä - osa irtosi heti...

Tyttöjen takia olen nostanut joukon syömiskelpoisimpia kasveja kirjahyllyn päälle. Enkä tietenkään jaksa nostaa niitä pois kasteltavaksi, mistä on seurannut jo mielenkiintoisia vaiheita veden kanssa… Ajattelin nostaa pienen ruukun altaaseen läpikasteltavaksi, koska se on säännöllisesti lorauttanut vedet lautaselta yli. Ja tyhmä nostin lautasesta ja kun ei nelikymppisen tasapaino ole enää priima, ruukku huojahti lautaselta ja tipahti lattialle. Pentua ei ollut alla eikä mitään muutakaan arvokasta.

Ainoa harmi oli mullan siivoaminen pois. Kärppänä (pun intended) olivat pieneläimet paikalla, multakokkareet ovat ihania leluja! Ja Villa vetäisi makuulle suurimman multaläjän päälle… Arvatkaa lopputulos, kun kyseessä on valkoinen, pitkäkarvainen kissanpentu:( Samana päivänä olimme menossa parvekkeelle ja vastaan lennähti hevositikka – niin ainakin kutsun niitä hyvin pitkäjalkaisia, kuvottavia ylikasvaneen hyttysen näköisiä otuksia. Se oli otuksen virhe, sillä Naru nappasi sen ja söi, ennen kuin ehdin inahtaakaan. Ei sillä mitään seuraamuksia ollut muille kuin itikalle - tai no inhotus, joka syntyi kun katsoo kissanpennun suupielestä roikkuvaa koipea…

Naru on taas keksinyt, miten ihanaa on leikkiä vesikupilla. Tassu upotetaan kuppiin kokonaan tai työnnetään kuppia niin, että vesi loiskuu. Vaihdoin kupin muoviseen ja pidän sitä tiskipöydän altaassa. Ääni- ja vesivahinkoefektit on siten minimoitu… Luulisi, että kasvava kissa söisi ihan mitä vain, mutta ei. Pennut pitivät kahden päivän ruokalakon, koska tarjolla oli kanaa. Oma mokani, kun en tarkkaillut pussien sisältöä, kanainhotus on jo huomattu. Ensimmäisestä pussista vähän maistettiin, mutta toinen jäi aivan koskemattomaksi. Kaikki penturuoat ovat kanaa, mikä tarkoittaa sitä, että penturuokaa ei osteta enää ollenkaan.

Koska pennut seuraavat minua joka paikkaan, myös vessassa käynti tehdään yhdessä. Tytöt eivät ole koko aikana kakanneet kuin muutaman kerran niin, että en olisi ollut “kummina”. Hyvin usein asioidessani itse, myös he käyvät laatikolla. Pinnoille ilmaantuneiden kummallisten tahrojen arvoitus selvisi siten. Villalla on tapana kaivaa niin kauan, että pääsee pissaamaan hiekattomalle laatikon pinnalle. (Hiekka ei ole lattialla vaan kehänä ympärillä.) Lammikko ehtii kastelemaan pitkät pyllykarvat ennen kuin ryhdytään peittämään. Yäk.

Sisko kävi miehensä kanssa kylässä. Kuvassa tuliaisten joukossa ollut kimppu kesäkukkia palstalta!

Kärväiskä

Naru patterilla. Aiheena kärpänen