Heinäkuun alussa kauniina lauantaina käytiin kylässä tädin ja sedän luona. Heillä on omassa kotona omat karvakaverit: Mörkö ja Aave. Aave ei juuri tässä tarinassa esiinny, koska suhtautui vieraileviin sukulaisiin lähinnä mököttäen.
Koska matkustus kopassa sujui niin hyvin, taitoa ei saa päästää unohtumaan. Toiseksi tädin luona ehkäpä joutuu oleskelemaan jo ensi jouluna eli etukäteen tutustuminen serkkuihin on olennaista sekin.
Kopasta tultiin matkan jälkeen hyyviiin hiitaaastiiii ulos, koska jo hajuista tiesi, että täällä on Mörkö. Aboriginaalit oli tosin teljetty kylpyhuoneeseen. Tytöt tutkivat “poikamieskämppää” ensin hyvin varovasti ja sitten kiihtyvällä vauhdilla. Ruoan jälkeen alkoi jo oikein ramasta ja silloin tietenkin oli aika avata kylpyhuoneen ovi…
Alkutilanne on, että pennut nukkuvat reporankana, toinen tuolissa ja toinen lattialla. Aave ei edes tullut ulos kylpyhuoneesta. Mörkö tuli hiljalleen käytävää pitkin kohti olohuonetta. Ja hiipi ihan hiljaa Narun luo, joka nukkuu täysin tajuttomana matolla. Saattoi tuntea hämmennyksen, joka pyöri kuusikiloisen kollin päässä. “Mikä tämä on, miksi se ei liiku?” Tilanne oli äärimmäisen huvittava noin ihmisen näkökulmasta! Villa heräsi ja oli täysin jähmettyneenä nojatuolissa monta minuuttia. Koska tilannetta ei voinut kestää, istahdin lattialle Narun viereen ja pentu heräsi ensin täysin luottavaisena, kunnes huomasi Mörön.
Tuloksena oli mahtava karvapallo. Mörkö oli koko vierailun ajan ihan pimpelipom ja Naru voitti tilanteen yksi-nolla. Vähän aikaa Naru seurasi Mörköä, joka hermostuneesti peruutti pois. Jos Mörkö tuli kohti, piti taas pullistua ja murista, mutta lopulta Mörkö tuli ja nuuhki Narun naamaa ja Naru vain istui ja katseli. Villa päätteli, että Naru pystyy kesyttämään Mörön omin voimin ja otti uudet torkut kaiken tämän tapahtuessa. Villa suoritti samat rituaalit, mutta ei päässyt ihan yhtä rentoon tunnelmaan kuin Naru.






