Pääsiäiskissat ja muuta ihanaa

Siitä huolimatta, että vietimme keisarinnojen kanssa autossa aikaa enemmän kuin laki sallii, meillä oli aika kivaa:) Lomapäivät loikoilimme pattereiden päällä ja Pilatesmatolla, autokyytien välipäivät mummolassa poikien kanssa. Kaappien ja hyllyjen päälliset ovat parhaita paikkoja, mutta tuolien karvaaminen sujuu siinä sivussa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Viis piittasin kaloreista pyhinä ja söin huoletta. Nyt sitten ollaankin Nutrilett-dieetillä, mutta oli se sen väärti. Siskonmiehen grillaustaidot ovat ylittämättömät ja varmistin jo, että juhannuksena jatketaan!

Pääsiäiskokolla oli toki myös käytävä, vaikka ilma oli hyinen. Joukossa on kuvia asuntomessualueelta jääkauden keskellä sekä tehdasromantiikkaa auton ikkunasta.

 

Suloinen syksy

Ihana syksy on saapunut. Aurinkoiset kuulaat päivät ja pimenevät illat ovat minun. Tuuli ja sade hiljentävät ja saavat ajattelemaan.

Keisarinnat ovat tarmoa täynnä! Viileä ilma kannustaa leikkeihin ihan toisin kuin sulattava helle. Tulin tänään töistä ja katsoin että mikä ihme valkoinen mytty on heti sisäoven luona. Valkoinen kirjontalanka oli saatu kynsiin, en tajua miten. Langat ovat kirjahyllyn keskihyllyllä kirjarivin päällä. Olen viime ajat kutonut, joten en ollut ainakaan edellisenä iltana sitä pudottanutkaan mihinkään. Lanka oli pureksittu ja mytätty…

Pidän Valkeille Sisarille aina salaattia pöydällä. Sellaista muoviruukussa kasvavaa, jonka saa suojaruukussa elämään ihan hienosti. Erään kerran tyngäksi kaluttu salaatti oli raahattu leikkitunneliin. Pari päivää sen jälkeen selän takaa kuului pyytävä naukaisu ja kun käännyin, siinä istui Villa tytyväisenä omenan vierellä! Nahistunut omppu oli asunut divaanin alla jonkin aikaa ja nyt sillä haluttiin taas leikkiä. Ei siis hedelmiä pöydälle.

Naru on aina vain tarkempi sapuskastaan. Oikeastaan vain pari laatua ja raksut kelpaavat. Mutta tyttö voi paksusti, joten nureksikoon sitten. Kakat ovat aikasta muhkeita, kesällä ruoka maistui vielä huonommin.

Kun itsekin jaksaa paremmin, säännölliset iltaleikit ovat alkaneet. Ensin väsytysjuoksu lasertäplän perässä, sitten heilutuslelulla. Aamun riemuiksi kaivoin pitkästä aikaa pakettinauhaa esiin (sitä valkoista muovijuttua, jota on firmojen postipaketeissa). Piilotin ne kun eivät enää kiinnostaneet ja nyt ovat taas ihan parasta. Laskin, että kiirettömänä päivänä, kun aamupalaveri ei odota ja tulen ajoissa kotiin, saatan viettää tunninkin heiluttaen jotakin lelua <3

Rakkaat riiviöt painivat lattiatyynyjen hallinnasta. Nyt kun niitä on kaksi, yksi voi nukkua niiden välillä rohjottaen joten toinen Sisar joutuu yhä nukkumaan toiseksi parhaalla paikalla. En ymmärrä, miten saan koskaan mitään tehdyksi. Jos en leiki pienten kanssa, ihailen heitä käsi poskella.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Koukuttavaa

Ulkona harmaat, muhkeat pilvet kulkevat tuulen mukana keltaisen lehtiverhon yläpuolella. Toivottavasti säätiedote on väärässä, eikä aurinko tulekaan esiin. Naru saa hepulin jokaisesta parvekkeelle laskeutuvasta lehdestä ja yrittää päästä sen kimppuun parvekkeen oven läpi.

Syksy on jokaisen riippuvuuden kulta-aikaa: astioita Sokokselta, karkkia ja prinsessavalot Stockmannilta, uusi pinnatuoli ja pinkit lintumukit ystävältä syntymäpäivälahjaksi ja Lacosten laukku toiselta. Siskolta pinkki lasimuna Ahvenanmaalta ja rippijuhlamatkalta Pentikiltä alepäiväpeitto. Jokainen kirja on otettu alas ja pölyt pyyhitty. Uudet kirjaimet on aseteltu aistikkaasti hyllyille ja kasti on saanut uuden koukun.

Joulu saa tulla.

Onko suloisempaa nähty?

Ihanuudet divaanilla näyttävät joka päivä ihastuttavammilta. Vuoden ja kolmen kuukauden iässä nuori kissa on voimakas, sulava liikkeissään, roskaa sietämättömästi ja yrittää syödä kaiken minkä näkee.

Keisarinnat asettuvat aamulla kylppärissä riviin odottamaan, että kiireisimmät aamutoimet valmistuvat ja kun yksi askel kohti ovea on otettu, juostaan keittiöön. Villa yrittää purra varpaita joka askeleella ja Naru odottaa jo ruokakuppien äärellä. Kolme keltaista ja yksi sininen katsoo tiiviisti, millaisen ruoan se antaa. Naru haistaa jo kaukaa, kelpaako vai ei ja siirtyy välittömästä raksukupille, jos tarjonta vaikuttaa heikolta.

Hetken päästä kuuluu nau’untaa, kun Naru ilmoittaa menevänsä laatikolle. Ja se pitää muuten siivota heti tai hiekkaa on lattialla puoli laatikollista. Pissan kanssa ollaan armollisempia ja kauhaistaan vain pari tassullista lattialle.

Kun alkoi vihertää, lakkasin ostamasta salaattia ja tuon ulkoa komeat ruohonkorret lehdenhakureissulta. Naru syö paneutuen vihreät lehdet ja poistuu ylväästi korren luota. Villa tuo oitis omansa jalkoihin ja nipistelee pohjetta tai tarpeen mukaan iskee kyntensä siihen saadakseen leikitystä. Ympyrä on nopea ja pieni, kunnes alkaa pyörryttää ja pitää katsoa moittivasti, kun tuolla tavoin kiusataan. Korren perästä mennään ihan mihin vain ja parasta on, jos saa napattua kiinni ja voi tulla taas nipistelemään…

Jos olen kotosalla, pantterit heiluvat hetken, kunnes en enää jaksa leikittää ja silloin voi poistua päiväunille. Unilta noustaan puolen päivän aikoihin vaatimaan lounasta ja jos imuria ei oteta kaapista, tuijotellaan hetki lintuja, leikitään ja peseydytään. Parin tunnin päästä voi mennä taas nukkumaan ja kuuden jälkeen sitten päivällistä. Jos mitään mielenkiintoista ei tapahdu, oleillaan, torkahdellaan, käydään katsomassa, että onko se tosiaan noin tylsä, kunnes on iltaleikin aika.

Kun hampaiden pesu on ihailtu (mukin saaminen altaan reunalta lattialle on parasta ikinä), leikitään ja painitaan keskenään puolille öin. Aamulla neljän jälkeen on jo huoli, että nouseeko tuo tuosta ja aamupalan valmistelutoimet aloitetaan.

Näin kuluu laiskottelupäivä lomalla prinsessaseurassa. Millaisiakohan Victorian ja Danielin laiskottelupäivät ovat?

Kesäloma alkaa

Kevät on ollut aika rankka. Pitkiä työpäiviä, kolmas kevät kun saan allergiaoireita koivusta ja liiallista Pepsin juontia. Nyt on SE hetki. Loma alkoi!

Green Dayn konsertti eilen auttoi vapautumaan kesälaitumille. Olin ensi kertaa ns. stadionkonsertissa, jossa on yleisöä viisinumeroinen luku. Vanhaa kovin vaivaa, ettei päässyt istumaan. Mutta ehkä tästä vielä toetaan perjantaiksi shoppailutourneelle, joka odottaa.

Pimut, pantterit eli keisarinnat voivat pulskasti. Vähän liiankin pulskasti. Namiherkkuja ja lautasten nuolentaa on vähennetty terveyden nimissä. Naru on käynyt aika usein juomassa ja jokin aiheutti kakkamyrskyilmiön viime viikonloppuna, mutta nyt vaikuttaa taas normaalilta.

Meitä kolmea odottaa kesäpaikka ja pienille sellainen on rankkaa. Ja minulle. Kotihömelöiden suurin kauhu on joutua pois kotoa! Siksipä olen varannut viimeisen lomaviikon kotona oloon. Oi autuus:)

Uusi laserlelu on vihreä ufon näköinen kapistus, joka sinkoaa lasersäteitä kiinni otettavaksi. Se tuottaa jonkinlaista kihinää karvanassuihin, mutta ei toivomallani tavalla, energiaa jää purettavaksi varpaisiin, verhon naruun, kaapin oven kolisteluun ja kaiken laatuiseen yöunia häiritsevään puuhailuun.

Tuon joka aamu lehdenhakureissulta oikeaa ruohoa syötäväksi. Naru ottaa asian vakavasti, Villa ryhtyy leikkimään korrellaan ja tuo sitä jalkoihini, jotta heiluttaisin sitä. Näin tapahtuu, kunnes Naru kaappaa ruohon ja syö sen!

Naru on päättänyt, että aamuviideltä on paras aika osoittaa hellyyttä. Tämä tapahtuu siten, että etsitään paljas, mahdollisimman pehmeä ruumiinosa (jota useimmat onneksi ovat), leivotaan sitä ankarasti kehräten niin, että nenän päähän muodostuu tippa. Äärimmäisen tuskallista, tuottaa väsymystä työpäivään tuntia vähemmän yöunen takia, mutta on aivan liian ihanaa keskeytettäväksi. Narun tippa on ihan lähellä kasvojani ja näen ilman lasejani jokaisen yksityiskohdan ihanista kasvoista <3

Saimme lintusilta käyttämättömäksi jääneen leikkiputken. Se on pehmeää, pörröistä kangasta ja on saavuttanut suuren suosion. Sen sisällä jopa otetaan päiväunia!

Olen ilokseni saanut siskon mieheltä langattoman modeemin (osti itselleen hienomman…), joten surffaan entistä vapaammin. Mutta huomaan sen vähentäneen bloggailua. Nytpä siis asetuin tukevasti keittiön pöydälle, latasin uusimmat kuvat kamerasta ja ryhdyin kirjoittamaan.

Hurjia hetkiä

Keisarinnat ovat nyt mielestäni täysikasvuisia. Mittasuhteet ovat kohdallaan, joskin Villa on pörröisyytensä vuoksi vähän jääkarhumainen. Käden alla on silkkaa lihasta! Se tarkoittaa myös, että painit ovat saaneet ihan uudet mittasuhteet. Lattialta löytyy aamujamien jälkeen tupsuja…

Verhot oli pakko ottaa pois, koska niissä roikkuminen oli jostakin syystä tosi hauskaa. Yöllä alas romahtavaan verhoon herääminen ei ole hauskaa… Nyt olen laittanut kesäksi tukevat samettiverhot, joihin ei kynsi pysty.

Narun mielestä vatsan rapusutus on makeaa ja vielä ihanampi on aamulla herättää ruokkija painelemalla paljasta ihoa – mistä sitä vain paljaana on, mutta kaikkein mieluiten kainalon alta. Kynsiä ei säästellä… Kehräys on kuitenkin niin hurjaa, ettei pahoinpitelyhetkeä viitsi ihan heti lopettaa.

Ja lihansyöjiä nämä ovat. Pasteijat jäivät vahingossa pöydälle, kun vein roskia. Yksi oli napattu heti mutustettavaksi. Villa on ihan hurja aamuisin, koska leivältä saattaa tipahtaa jotakin ihanaa. Sen varmistamiseksi on hyvä kiivetä pienen matkaa säärtä pitkin. Kolme kiloa kadeksan hyvin terävän kynnen varassa reidessä kiinni saa kyllä leivän päällyksineen lentämään!

Pääsiäisenä vietimme viidestään aikaa mökillä, jossa asustimme sisareni kahden kollin kanssa. Mörkö ja Aave pääsivät siis tämän satsin kuvagalleriaankin:) Pari ensimmäistä yötä menivät mellestäessä. Naru rakastaa pitkää käytävää, jolla aamu- ja iltajamit sujuvat kuin raiteilla pitkin parkettia. Villa taas yrittää päästä lauman pomoksi ja tahallaan uhmaa kuusikiloista Mörköä ja seitsenkiloista Aavetta.

Näin Villan syöksähtävän Mörön niskaan! Alakynteen jää joka kerta… Naru on pahaksi onneksi päätynyt lauman alimmaksi ja tuntee sen nahoissaan. Kerran näin Mörön nappaavan Narua selästä ja vierähtävän koko painollaan päälle. Ei mitään paritteluelkeitä vaan selkeä hyökkäys. Se näytti vähän pahalta, mutta en nähnyt kun kerran. Ilmeisesti kissoille riittää harvakseltaan osoittaa arvoasemansa.

Villa löytää joka kerran nallen, joka on yhtä iso kuin Villa itse – kevyempi tietysti. Nalle on ihanan ruskea ja pehmeä ja se viedään tapettavaksi joka kerta. Tai oikeastaan se on ihana napata ja raahata vaikeasti jonnekin kauas. Sitten sen viereen jäädään vähän hämmentyneen näköisenä istumaan:)

Mutta kyllä molemmat ovat nukkuneet ja selvästi nauttineet omasta kodista sittemmin:)

Kevään merkit puuttuvat

Onneksi. Yksi kiima per pentu riitti paremmin kuin hyvin!

Kameraan on kertynyt paljon kuvia sitten viime kirjoittaman. Pääsiäisloma mökillä aiheutti pitkähkön tauon kirjoituksiin, mutta onneksi tämä on vapaaehtoista…

Keisarilliset bileet

Valkeita Korkeuksia eli Keisarillisia Sisaria juhlittiin kahden päivän verran. Ensin tulivat täti ja setä, Mörkö- ja Aave-serkkujen emot. Heiltä saimme Italian-matkan tuliaisia, myös toffeerasian kiitokseksi kissanhoidosta. Tänään kävi kummitäti omien tytärtensä kanssa. Kaikki neljä keskenkasvuista olivat tohkeissaan tapaamisesta!

Sisaret saivat oman kermatilkkansa lauantaina, mutta kermakakkua, keksejä, karkkia ja Pepsiä nautittiin molempina päivinä ja jäi tähteeksikin. Kummitäti toi oikeaoppisesti lahjan Sisarille, ihanat höyhenlelut:)

Kiitokset juhlijoille! Vielä muutama kuva juhlallisuuksista…

Maaliskuun aurinko saa mielenkin valoiseksi ja näyttää likaiset ikkunat

Vaikka en ole kesäihminen, valon lisääntyminen on aina ihana ilmiö. Ehkä myös siksi, että se ennakoi kylmän ilman muuttumista lämpimämmäksi. Valo saa värit hehkumaan – ja kissat. Silmien väri ja turkin kiilto näkyy nyt kuvissa erinomaisen hyvin.

En päässytkään mökille, vaikka valmistauduin muuttoon kaikin tavoin. Olen siis löhönnyt kotosalla ja miettinyt ensi viikonlopun 1-vuotissynttäreiden tarjoiluja. Maanantaina käyn kuitenkin mökillä hoitamassa matkoille hävinneen kummitädin omaa karvakaverilaumaa. Toivottavasti Aave ja Mörkö eivät syö minua…

Naru näki oitis seikkailun mahdollisuuden mikroaaltouunin pesussa. Kiertue kaikilla saavutettavissa olevilla hyllyillä ja uunin päällä kesti monta minuuttia <3

Tervettä elämää

Tuuletan tässä pyykkipäivän kunniaksi pitkästä aikaa. Olen varonut vetoa, koska prinsessoiden vatsoista on vasta alkanut tuntua sänki käteen, en halua mitään vilustumisia. Äsken Naru sitten aivasti ja menin kiireen vilkkaa sulkemaan sen ikkunan…

Pienet ovat energiaa täynnä, ruoka maistuu ja ovet vain romisevat painiessa ja kovan pallon perässä juostessa. Vatsan lisäksi kanyylin paikat etutassuissa ovat yhä karvattomia, joten aika raasun näköisiä yhä ovat. Namipussit ovatkin rapisseet ahkerasti, mutta nyt piilottelen nameja ja osa hupia on sitten löytää ne kätköistä.

Pennut eivät ole vieläkään oppineet, että heilutuslelut eivät ole siivouskaapissa, vaan samassa kaapissa keittiössä, missä kissanruoatkin ovat. Siksipä iltamenojen aikaan papittaret palvovat eteisen ovea, kunnes kuulevat lelun äänen olohuoneesta. Televisiokaapin päällä on nyt tyynyjä, ei enää vilttiä, mutta tyynykin kelpaa hienosti nukkumiseen!

Töistä kävi kollega kylässä ja toi uusia leluja. Karvatassunalle kumilangan päässä on mainio ja rapisevat hiiri ja pallo ovat jo kuluneet leikeissä. Aamulla ennen imurointia laitoin matolle kuivattua kissanminttua, se aiheutti painimatsin kuten aina, vaikka molemmilla on oma pikku kasansa matolla.