Kraah. Pyykkien hyllyyn laitosta tuli kauhuelokuva, kun valkoinen lelukoira alkoi liikkua!
Kyseessä oli Villa, joka oli onnistunut menemään pinojen taakse ja sorkki lelua piilosta. Älkää kysykö miksi minulla on lelukoira vaatekaapissa.
keisarinnojen koti
Avainsana-arkisto: leikit
Minun oma -blogi täyttyi hyvin nopeasti ja päätin yhdistää sen tassut-blogiin. Kissajuttuja lukemaan tulevat joutuvat siis kärsimään myös sisutuksestani.
Tilasin H&M:ltä uuden suihkuverhon, ihanan röyhelöisen hökötyksen, joka loistaa tumman pinkkinä valkoisten kaakeleiden keskellä. Kangas on oudon paksua noin suihkuverhoksi, katsotaan kuinka äkkiä ja paksustiko se alkaa kasvaa levää.
Keisarinnat ovat nyt oikein todella isojen kissojen näköisiä. Mamin pienet täyttävät 5.3. kaksi vuotta! Verhot ovat yhä poissa, jotta niissä ei kiipeiltäisi, matot ovat rutussa joka päivä, kun tulen töistä ja kanaruokia ei syödä. Onneksi löytyi Maya-serkku, joka syö kanaa, muttei härkää, josta taas valkoiset agentit pitävät.
Jouduin vaihtamaan raapimapalatsin makkariin ja korituolit olohuoneeseen, koska korituolista nyittiin tarmokkaasti pajutikkuja öiseen aikaan. Nyt tikkuja ei enää ropise imuriin, koska tuolit eivät ole enää makkarissa…
Keisarinnat ovat aikuistuttuaan riippumattomampia. Niin kaukana toisistaan siis kuin kaksiossa kissa voi olla toisesta. Ilmojen viilennyttyä siskon lämmin kylki on kuitenkin aika mukava, kuten on todistettu:
Ihana syksy on saapunut. Aurinkoiset kuulaat päivät ja pimenevät illat ovat minun. Tuuli ja sade hiljentävät ja saavat ajattelemaan.
Keisarinnat ovat tarmoa täynnä! Viileä ilma kannustaa leikkeihin ihan toisin kuin sulattava helle. Tulin tänään töistä ja katsoin että mikä ihme valkoinen mytty on heti sisäoven luona. Valkoinen kirjontalanka oli saatu kynsiin, en tajua miten. Langat ovat kirjahyllyn keskihyllyllä kirjarivin päällä. Olen viime ajat kutonut, joten en ollut ainakaan edellisenä iltana sitä pudottanutkaan mihinkään. Lanka oli pureksittu ja mytätty…
Pidän Valkeille Sisarille aina salaattia pöydällä. Sellaista muoviruukussa kasvavaa, jonka saa suojaruukussa elämään ihan hienosti. Erään kerran tyngäksi kaluttu salaatti oli raahattu leikkitunneliin. Pari päivää sen jälkeen selän takaa kuului pyytävä naukaisu ja kun käännyin, siinä istui Villa tytyväisenä omenan vierellä! Nahistunut omppu oli asunut divaanin alla jonkin aikaa ja nyt sillä haluttiin taas leikkiä. Ei siis hedelmiä pöydälle.
Naru on aina vain tarkempi sapuskastaan. Oikeastaan vain pari laatua ja raksut kelpaavat. Mutta tyttö voi paksusti, joten nureksikoon sitten. Kakat ovat aikasta muhkeita, kesällä ruoka maistui vielä huonommin.
Kun itsekin jaksaa paremmin, säännölliset iltaleikit ovat alkaneet. Ensin väsytysjuoksu lasertäplän perässä, sitten heilutuslelulla. Aamun riemuiksi kaivoin pitkästä aikaa pakettinauhaa esiin (sitä valkoista muovijuttua, jota on firmojen postipaketeissa). Piilotin ne kun eivät enää kiinnostaneet ja nyt ovat taas ihan parasta. Laskin, että kiirettömänä päivänä, kun aamupalaveri ei odota ja tulen ajoissa kotiin, saatan viettää tunninkin heiluttaen jotakin lelua <3
Rakkaat riiviöt painivat lattiatyynyjen hallinnasta. Nyt kun niitä on kaksi, yksi voi nukkua niiden välillä rohjottaen joten toinen Sisar joutuu yhä nukkumaan toiseksi parhaalla paikalla. En ymmärrä, miten saan koskaan mitään tehdyksi. Jos en leiki pienten kanssa, ihailen heitä käsi poskella.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Cheekin Liekeissä valikoitui kuin itsestään elokuun lomapätkän tunnusbiisiksi. Kerroin siskontytölle seuraavan tarinan ja hän soitti musiikkia pätkän puhelimestaan. Sanat on kertosäkeen kohdalla niin sopivat että artistia sen kummemmin tuntematta kertosäe jäi päähän soimaan.
Olin siis vanhempieni luona elokuussa kymmenen päivää samaisen siskontytön konfirmaatiossa. Mukana on myös Vantaan sisko miehen ja kissojen kanssa. Talo on kaksikerroksinen rintamamiestalo. Vien Valkeat Sisaret aina yöksi ylös, koska olemme oppineet nukkumaan yhdessä. Aamuisin tuon aina kissat alas ensin, annan ruokaa ja palaan hakemaan illan kuppeja ja putsaamaan laatikot. Kun kyseisenä aamuna palasin ruokakupit käsissäni, minua odotti seuraavanlainen näky:
Heti ovesta sisään päästyäni käytävän poikki juoksee Villa metrinen pöyhuiska poikittain suussaan. Tiedättehän sellainen staattiseen sähköön perustuva vaaleanpunainen, tämä versio aika jämerää sorttia ja varsin pitkä. Naru juoksee perässä “Mä seuraavaks mä seuraavaks”. Ajattelen vieväni kupit äkkiä pois ja ottavani huiskun ennen kuin siitä nyhdetään mitään irti.
Kävelen ovensuun ohi ja Villa näkyy jääneen jumiin sängyn ja pöydän väliin. Metrinen huiska poikittain ei nääs mahdu siitä läpi. Se ei estä yrittämästä, koska Naru hönkii vieressä ja leluahan ei luovuteta. Ja vieressä siskon Mörkö raatelee touhuissaan talouspaperirullaa riekaleiksi! Kaikki rullat on piilotettu Mörön tiedetyn huvituksen vuoksi, mutta joku on erehtynyt jättämään paperia näkösälle.
Kupit edelleen käsissäni hymyilen jo ja otan pari nopeaa askelta kohti keittiötä, josta ovensuusta näkyy miten siskon toinen kissa nukkuu aivan rauhallisena, pää auki jääneessä isossa karkkirasiassa!
“Tänään on bileet, kaikki sileeks”
Ihanuudet divaanilla näyttävät joka päivä ihastuttavammilta. Vuoden ja kolmen kuukauden iässä nuori kissa on voimakas, sulava liikkeissään, roskaa sietämättömästi ja yrittää syödä kaiken minkä näkee.
Keisarinnat asettuvat aamulla kylppärissä riviin odottamaan, että kiireisimmät aamutoimet valmistuvat ja kun yksi askel kohti ovea on otettu, juostaan keittiöön. Villa yrittää purra varpaita joka askeleella ja Naru odottaa jo ruokakuppien äärellä. Kolme keltaista ja yksi sininen katsoo tiiviisti, millaisen ruoan se antaa. Naru haistaa jo kaukaa, kelpaako vai ei ja siirtyy välittömästä raksukupille, jos tarjonta vaikuttaa heikolta.
Hetken päästä kuuluu nau’untaa, kun Naru ilmoittaa menevänsä laatikolle. Ja se pitää muuten siivota heti tai hiekkaa on lattialla puoli laatikollista. Pissan kanssa ollaan armollisempia ja kauhaistaan vain pari tassullista lattialle.
Kun alkoi vihertää, lakkasin ostamasta salaattia ja tuon ulkoa komeat ruohonkorret lehdenhakureissulta. Naru syö paneutuen vihreät lehdet ja poistuu ylväästi korren luota. Villa tuo oitis omansa jalkoihin ja nipistelee pohjetta tai tarpeen mukaan iskee kyntensä siihen saadakseen leikitystä. Ympyrä on nopea ja pieni, kunnes alkaa pyörryttää ja pitää katsoa moittivasti, kun tuolla tavoin kiusataan. Korren perästä mennään ihan mihin vain ja parasta on, jos saa napattua kiinni ja voi tulla taas nipistelemään…
Jos olen kotosalla, pantterit heiluvat hetken, kunnes en enää jaksa leikittää ja silloin voi poistua päiväunille. Unilta noustaan puolen päivän aikoihin vaatimaan lounasta ja jos imuria ei oteta kaapista, tuijotellaan hetki lintuja, leikitään ja peseydytään. Parin tunnin päästä voi mennä taas nukkumaan ja kuuden jälkeen sitten päivällistä. Jos mitään mielenkiintoista ei tapahdu, oleillaan, torkahdellaan, käydään katsomassa, että onko se tosiaan noin tylsä, kunnes on iltaleikin aika.
Kun hampaiden pesu on ihailtu (mukin saaminen altaan reunalta lattialle on parasta ikinä), leikitään ja painitaan keskenään puolille öin. Aamulla neljän jälkeen on jo huoli, että nouseeko tuo tuosta ja aamupalan valmistelutoimet aloitetaan.
Näin kuluu laiskottelupäivä lomalla prinsessaseurassa. Millaisiakohan Victorian ja Danielin laiskottelupäivät ovat?
Kevät on ollut aika rankka. Pitkiä työpäiviä, kolmas kevät kun saan allergiaoireita koivusta ja liiallista Pepsin juontia. Nyt on SE hetki. Loma alkoi!
Green Dayn konsertti eilen auttoi vapautumaan kesälaitumille. Olin ensi kertaa ns. stadionkonsertissa, jossa on yleisöä viisinumeroinen luku. Vanhaa kovin vaivaa, ettei päässyt istumaan. Mutta ehkä tästä vielä toetaan perjantaiksi shoppailutourneelle, joka odottaa.
Pimut, pantterit eli keisarinnat voivat pulskasti. Vähän liiankin pulskasti. Namiherkkuja ja lautasten nuolentaa on vähennetty terveyden nimissä. Naru on käynyt aika usein juomassa ja jokin aiheutti kakkamyrskyilmiön viime viikonloppuna, mutta nyt vaikuttaa taas normaalilta.
Meitä kolmea odottaa kesäpaikka ja pienille sellainen on rankkaa. Ja minulle. Kotihömelöiden suurin kauhu on joutua pois kotoa! Siksipä olen varannut viimeisen lomaviikon kotona oloon. Oi autuus:)
Uusi laserlelu on vihreä ufon näköinen kapistus, joka sinkoaa lasersäteitä kiinni otettavaksi. Se tuottaa jonkinlaista kihinää karvanassuihin, mutta ei toivomallani tavalla, energiaa jää purettavaksi varpaisiin, verhon naruun, kaapin oven kolisteluun ja kaiken laatuiseen yöunia häiritsevään puuhailuun.
Tuon joka aamu lehdenhakureissulta oikeaa ruohoa syötäväksi. Naru ottaa asian vakavasti, Villa ryhtyy leikkimään korrellaan ja tuo sitä jalkoihini, jotta heiluttaisin sitä. Näin tapahtuu, kunnes Naru kaappaa ruohon ja syö sen!
Naru on päättänyt, että aamuviideltä on paras aika osoittaa hellyyttä. Tämä tapahtuu siten, että etsitään paljas, mahdollisimman pehmeä ruumiinosa (jota useimmat onneksi ovat), leivotaan sitä ankarasti kehräten niin, että nenän päähän muodostuu tippa. Äärimmäisen tuskallista, tuottaa väsymystä työpäivään tuntia vähemmän yöunen takia, mutta on aivan liian ihanaa keskeytettäväksi. Narun tippa on ihan lähellä kasvojani ja näen ilman lasejani jokaisen yksityiskohdan ihanista kasvoista <3
Saimme lintusilta käyttämättömäksi jääneen leikkiputken. Se on pehmeää, pörröistä kangasta ja on saavuttanut suuren suosion. Sen sisällä jopa otetaan päiväunia!
Olen ilokseni saanut siskon mieheltä langattoman modeemin (osti itselleen hienomman…), joten surffaan entistä vapaammin. Mutta huomaan sen vähentäneen bloggailua. Nytpä siis asetuin tukevasti keittiön pöydälle, latasin uusimmat kuvat kamerasta ja ryhdyin kirjoittamaan.
On vihdoin niin lämmin, että voi mennä parvekkeelle keisarinnojen kanssa. Kokeilimme talvellakin, mutta nämä on viluisia tapauksia:) Ruoho on alkanut kasvaa ja tuon aina lehdenhakureissulta molemmille isot ruohonkorret aamupalaksi. Aamupalaa osataan jo odottaa!
Kevään vieraat ovat tuoneet paljon leluja ja pienet leikkivätkin niillä keskenään tai kamppailevat itsekseen jonkin lelun kanssa. Keltainen kova pallo on yhä lemppari 
Narun aamuöiset hellyyshetket ovat sangen tuskallisia, mutta jotenkin niin ihania… Kahdella tassulla painellaan jotakin pehmeää kohtaa minusta (niitä on useita) ja huristaan kamalasti ja nenänpäähän muodostuu tippa. Awww ♥♥♥
Keväinen karvanlähtökausi alkaa pikku hiljaa olla ohi. Yhä kuitenkin löytyy tupsuja ja viiksikarvoja ja pudistellessa tekstiilit aiheuttavat naaman välittömn karvoittumisen…
Tuuletan tässä pyykkipäivän kunniaksi pitkästä aikaa. Olen varonut vetoa, koska prinsessoiden vatsoista on vasta alkanut tuntua sänki käteen, en halua mitään vilustumisia. Äsken Naru sitten aivasti ja menin kiireen vilkkaa sulkemaan sen ikkunan…
Pienet ovat energiaa täynnä, ruoka maistuu ja ovet vain romisevat painiessa ja kovan pallon perässä juostessa. Vatsan lisäksi kanyylin paikat etutassuissa ovat yhä karvattomia, joten aika raasun näköisiä yhä ovat. Namipussit ovatkin rapisseet ahkerasti, mutta nyt piilottelen nameja ja osa hupia on sitten löytää ne kätköistä.
Pennut eivät ole vieläkään oppineet, että heilutuslelut eivät ole siivouskaapissa, vaan samassa kaapissa keittiössä, missä kissanruoatkin ovat. Siksipä iltamenojen aikaan papittaret palvovat eteisen ovea, kunnes kuulevat lelun äänen olohuoneesta. Televisiokaapin päällä on nyt tyynyjä, ei enää vilttiä, mutta tyynykin kelpaa hienosti nukkumiseen!
Töistä kävi kollega kylässä ja toi uusia leluja. Karvatassunalle kumilangan päässä on mainio ja rapisevat hiiri ja pallo ovat jo kuluneet leikeissä. Aamulla ennen imurointia laitoin matolle kuivattua kissanminttua, se aiheutti painimatsin kuten aina, vaikka molemmilla on oma pikku kasansa matolla.
Titaanien taistelu pöydällä
Aww
Mustanaamio
Jalka-häntä-jalka
Uusi lelu
Tammikuun aurinkopesu
Narun tempaus
Heräsinpä yksi aamu ja Narulla oli ylimääräisiä mustia länttejä naamassaan. Naru on ollut extralevoton pari viikkoa – öisin. Naukaisee myös päivällä, jos ei nuku, syö eikä ole leikki päällä, oletan siis olevan mielenilmaisu siitä, että on niin tylsää. Ruoka maittaa ja vatsa toimii ja silleen, joten ei liene kipeä. Naru osaa avata uuden televisikaapin ovet ja laatikot ja ne olivat auki. Mustat läntit ovat kaiketi sitä mustaa pölyä, jota laitteisiin saattaa tulla…
Tänään sinnikkäästi pysyin petissä yli yhdeksän, vaikka Naru jälleen kerran nousi 4.50 aamulla. Nouseekohan silloin jo aurinko vai miksi se on sama aika joka aamu? Tytöt olivat riemuissaan, kun se vihdoin nousi ja aloittaivat leikit. Uuden leikkiputken (kiitos vinkistä, Barbro!) sivukäytävistä tultiin ulos ja puuhattiin kaikenlaista. Villalla on tapana ottaa saaliita: nallet ovat erityisen miellyttäviä, Naru rakastaa sukkia. Tänä aamuna Villa päätti viedä televisikaapin päältä taljan leikkiputkeen.
Talja tuli alas kaapin päältä ilman suuria haavereita tai en usko ainakaan, se vaihe tapahtui selkäni takana. Mutta kun se oli lattialla, tuli ongelmia. Villa sai hyvän otteen taljan kulmasta ja lähti raahaamaan, mutta jos kaikki neljä käpälää ovat taljan päällä niin eihän se siitä mihinkään liiku. Kyllä nauratti… Hetken pohdittuaan ja pyörittyään ympyrää Villa sai taas tassut lattialle ja sai raahattua eteenpäin, mutta eihän se siihen putkeen mene. Aamu ovat harvoin näin hauskoja!
Kuvissa on muutama muukin ikimuistoinen hetki, joista oven päälle hyppy (tuolin päältä toki) oli ehkä komein!
