Kylässä ja kylässä

Olen ollut viikon siskoni luona “mökillä”, kun hän on miehensä kanssa ulkomailla lomailemassa. Neljän kissan kanssa ei tule tylsää! Olen ottanut loputtoman kavalkadin kissakuvia, mutta tietenkään mukana ei ole piuhaa, jolla siirtää kuvat koneelle…

Porukan pomo on vanhin kolleista, Aave. Kolmen vallananastajan kanssa eläminen ei ole kahdeksanvuotiaalle ja melkein kahdeksankiloiselle kisullekaan helppoa. Aseman saa ansaita joka päivä, ne päivät kun antaa nenille röyhkeimmälle oikein kunnolla, jatkuvat kyllä sitten leppoisesti. Naru sai silmän alle toisenkin naarmun… Siskon luona on paljon ihanuuksia ja niistä paras on parveke!

Parvekkeella on lasitus, joten kissat voisi päästää sinne oleilemaan. Paitsi että siskoni miehineen pitää viherpiipertämisestä ja joka taso on täynnä kukkia ja yrttejä – joita tietysti pitäisi saada syödä. Parveke on aurinkoisina päivinä myös iltapäivästä hehkuvan kuuma ja silloin pakenemme viileämpiin osiin. Urhoollisista yrityksistäni huolimatta salaatti- ja hernelaatikko ovat surkeassa kunnossa. Parvekkeelta poimitut kirsikkatomaatit ovat kuitenkin parempia kuin kaupan.

Toiseksi parasta ovat korkeat tasot. Keittiön kaapit ja hyllyt on tyhjinä juuri keisarinnoja varten (työhuone ja komero puolestaan täynnä). Pianon päältä kaapiston päälle ja sieltä tömähtäen pöydälle tai suoraan lattialle. Äänimaailma täyttyy tömähdyksistä, suhinasta, murinasta ja kopinasta. Kopina syntyy, kun kolme kissaa juoksee edestakaisin pitkin käytävää, jota riittää viitisen metriä suoraan raviin. Ravin syy voi olla jonkun tekemä kakka tai että saatiin ruokaa tai että nyt toi nousi sohvalta ja saadaan varmaan kohta iltaruoka. Suhina on tyttöjen säihkähtäessä tuottamaa sähinää ja Aaveen murina säestää sitä. Päivien kuluessa tytöt ovat mielummin alkaneet väistää, mutta Mörön vallankaappausyritykset ovat päivittäisiä.

Luettuani muinaiset lukemattomat lehdet (vanhimmat ovat jääneet pinoon vuonna 2005) ja katsottuani pari leffaa dvdltä ryhdyin lukemaan Taru Sormusten herrasta -kirjaa. Kirja on luettu niin monesti, että en tiedä monesko kierros alkaa, mutta joka kerralla yhtä hyvä. Katsoin kaksi ensimmäistä Transformeria uuden kunniaksi ja Liftari-filmatisoinnin, joka oli juuri niin huono kuin muistinkin…

Kävin kylässä ystäväni luona, joka odottaa toista lastaan. Kesähelteillä se ei ole helpo homma ollenkaan. Sain ihanaa kakkua, jonka tapaisen ohje on tuoreessa Lantliv-lehdessä:

Kardemummakaka

6 dl vehnäjauhoja, 2½ tl leivinjauhetta, 2 dl ruokosokeria, 1 rkl jauhettua kardemummaa, 100 g huoneenlämpöistä rasvaa, 2½ dl maitoa; Päälle 2 rkl raesokeria, 1 tlk jauhettua kanelia ja ½ tl kardemummaa

24 cm pyöreä vuoka voidellaan ja korppujauhotetaan. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet, lisää voi pieninä palasina ja nypi, lisää maito ja sekoita tasaiseksi paksuksi taikinaksi. Ripottele päälle sekoitetut ainekset ja paista alatasolla 30 – 35 minuuttia.

Kesälomaa odotellessa

Kaksi päivää lomaan! Kaksi ainakin etukäteen helpolta vaikuttavaa työpäivää, päivä lojumista, päivä pakkaamista ja istumista kulkuneuvossa ja on Juhannus. Siistiä. Ja alennusmyynnitkin on alkaneet. Molemmat ostetut kengät tosin ovat täydellä hinnalla, mutta koru on alesta. Vielä pitäisi löytää siihen sopiva mekko ripijuhlaa varten syksyllä. Tyttöjen ilta perjantaina oli hauska ja pikkuisen syvällinen. Niin, miksi ihmiset tekevät juuri ne asiat ja juuri tuolla tavoin kuin tekevät? Työreissu Oulunkylään oli erittäin hedelmällinen: lankakaupassa oli myös ale!

Keisarinnat rentoutuvat pahaa aavistamatta ja nauttivat siitä, että pienellä sinnikkydellä saattaa saada kolme ateriaa… Keltainen pallo on ollut taas kaikkein kivoin ja pitkään paras kilinäheilutuslelu on menettänyt suosiotaan. Myöskään laser ei saa enää vipinää kinttuihin entiseen tapaan. Reissu poikien kanssa juhannuksen viettoon saa kuitenkin tassut tuulemaan, yhteensä 16 tassua kuullostaa jo vaaralliselta rynnätessään pitkin käytävää!

Sain ystävältä tuliaiseksi kissankielisuklaata ja kirjanmerkin DDR-museosta: Das Buch ist Freund – Das Buch ist Waffe! Kirjoja on tullutkin hankituksi, vaikka hyllyt jo paukkuvat. Mutta pilkkahintaan alelaarista minulle saa myydyksi melkein minkä kirjan hyvänsä. Elämään kuuluu myös seuraavan tatuoinnin suunnittelu. Tähti olkavarteen on työn alla, mutta koko ja värit on mietittävä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Liekeissä

Cheekin Liekeissä valikoitui kuin itsestään elokuun lomapätkän tunnusbiisiksi. Kerroin siskontytölle seuraavan tarinan ja hän soitti musiikkia pätkän puhelimestaan. Sanat on kertosäkeen kohdalla niin sopivat että artistia sen kummemmin tuntematta kertosäe jäi päähän soimaan.

Olin siis vanhempieni luona elokuussa kymmenen päivää samaisen siskontytön konfirmaatiossa. Mukana on myös Vantaan sisko miehen ja kissojen kanssa. Talo on kaksikerroksinen rintamamiestalo. Vien Valkeat Sisaret aina yöksi ylös, koska olemme oppineet nukkumaan yhdessä. Aamuisin tuon aina kissat alas ensin, annan ruokaa ja palaan hakemaan illan kuppeja ja putsaamaan laatikot. Kun kyseisenä aamuna palasin ruokakupit käsissäni, minua odotti seuraavanlainen näky:

Heti ovesta sisään päästyäni käytävän poikki juoksee Villa metrinen pöyhuiska poikittain suussaan. Tiedättehän sellainen staattiseen sähköön perustuva vaaleanpunainen, tämä versio aika jämerää sorttia ja varsin pitkä. Naru juoksee perässä “Mä seuraavaks mä seuraavaks”. Ajattelen vieväni kupit äkkiä pois ja ottavani huiskun ennen kuin siitä nyhdetään mitään irti.

Kävelen ovensuun ohi ja Villa näkyy jääneen jumiin sängyn ja pöydän väliin. Metrinen huiska poikittain ei nääs mahdu siitä läpi. Se ei estä yrittämästä, koska Naru hönkii vieressä ja leluahan ei luovuteta. Ja vieressä siskon Mörkö raatelee touhuissaan talouspaperirullaa riekaleiksi! Kaikki rullat on piilotettu Mörön tiedetyn huvituksen vuoksi, mutta joku on erehtynyt jättämään paperia näkösälle.

Kupit edelleen käsissäni hymyilen jo ja otan pari nopeaa askelta kohti keittiötä, josta ovensuusta näkyy miten siskon toinen kissa nukkuu aivan rauhallisena, pää auki jääneessä isossa karkkirasiassa!

“Tänään on bileet, kaikki sileeks”

Onko suloisempaa nähty?

Ihanuudet divaanilla näyttävät joka päivä ihastuttavammilta. Vuoden ja kolmen kuukauden iässä nuori kissa on voimakas, sulava liikkeissään, roskaa sietämättömästi ja yrittää syödä kaiken minkä näkee.

Keisarinnat asettuvat aamulla kylppärissä riviin odottamaan, että kiireisimmät aamutoimet valmistuvat ja kun yksi askel kohti ovea on otettu, juostaan keittiöön. Villa yrittää purra varpaita joka askeleella ja Naru odottaa jo ruokakuppien äärellä. Kolme keltaista ja yksi sininen katsoo tiiviisti, millaisen ruoan se antaa. Naru haistaa jo kaukaa, kelpaako vai ei ja siirtyy välittömästä raksukupille, jos tarjonta vaikuttaa heikolta.

Hetken päästä kuuluu nau’untaa, kun Naru ilmoittaa menevänsä laatikolle. Ja se pitää muuten siivota heti tai hiekkaa on lattialla puoli laatikollista. Pissan kanssa ollaan armollisempia ja kauhaistaan vain pari tassullista lattialle.

Kun alkoi vihertää, lakkasin ostamasta salaattia ja tuon ulkoa komeat ruohonkorret lehdenhakureissulta. Naru syö paneutuen vihreät lehdet ja poistuu ylväästi korren luota. Villa tuo oitis omansa jalkoihin ja nipistelee pohjetta tai tarpeen mukaan iskee kyntensä siihen saadakseen leikitystä. Ympyrä on nopea ja pieni, kunnes alkaa pyörryttää ja pitää katsoa moittivasti, kun tuolla tavoin kiusataan. Korren perästä mennään ihan mihin vain ja parasta on, jos saa napattua kiinni ja voi tulla taas nipistelemään…

Jos olen kotosalla, pantterit heiluvat hetken, kunnes en enää jaksa leikittää ja silloin voi poistua päiväunille. Unilta noustaan puolen päivän aikoihin vaatimaan lounasta ja jos imuria ei oteta kaapista, tuijotellaan hetki lintuja, leikitään ja peseydytään. Parin tunnin päästä voi mennä taas nukkumaan ja kuuden jälkeen sitten päivällistä. Jos mitään mielenkiintoista ei tapahdu, oleillaan, torkahdellaan, käydään katsomassa, että onko se tosiaan noin tylsä, kunnes on iltaleikin aika.

Kun hampaiden pesu on ihailtu (mukin saaminen altaan reunalta lattialle on parasta ikinä), leikitään ja painitaan keskenään puolille öin. Aamulla neljän jälkeen on jo huoli, että nouseeko tuo tuosta ja aamupalan valmistelutoimet aloitetaan.

Näin kuluu laiskottelupäivä lomalla prinsessaseurassa. Millaisiakohan Victorian ja Danielin laiskottelupäivät ovat?

Kyläily

Olimme taas koko lauma siskoni luona kyläilemässä.

Tavanomaiset murinat, suhinat, tassun heilutukset ja kasakkameininki pitkin käytäviä sekä Villan erikoislaatuinen naukumisen ja ulvomisen välimuoto, joka oli oikein viikonlopun luontoääni… Naru kävi täälläkin kaikki korkean ilmanalan paikat, jonne vain pääsi!

Ulkona on yhä kirpakka pakkassää, sunnuntaina alkoi myös sataa lunta. Mikäs sen mkavampaa kuin istua valmiiseen ruokapöytään ja tiskeihinkään en koskenut. Taisin olla oikein extralaiska…

Sangen komeaa oli katsoa lempileffoja isosta telkkarista kunnon äänentoistolla!

Joulun riemuja osa 2

Prinsessat eivät oppineet kolmen viikon aikana, että yö vietetään yläkerrassa. Ensin vein toisen hiekkalaatikon ylös (laatikoita oli kaikkiaan kolme, joista yhtä siirsin ylös-alas-ylös-alas… niin että käytössä aina kaksi) ja jätin ovet auki.

Toisella keikalla ruoat ja kissat mukaan ja jäädän nukkumaan. Vaan ei, aina jäätiin seikkailemaan portaisiin tai jäätiinkin nukkumaan siihen kerrokseen, missä oltiin – ei tietoakaan muistosta, että se aamiainen on alakerrassa, ei vuoteeseen tarjoilua. Se kyllä muistettiin, että kakat tehdään vasta ylhäällä, aina oli haiskahdus muistona edellisestä päivästä, kun noustiin ylös:(

Naru kyllä kävi jokaisen kaapin päällä… Mutta kuusi sai olla rauhassa, kun se oli ensin hajustettu mummon hajuvedellä! Jamien välit nukuttiin päivällä sivupöydällä, joka siirrettiin patteria vasten kuusen tieltä. Siinä oli herkullista nukkua!

Löytyi myös uusi ruokaherkku: perunan kuoret. Kelpaavat niin raaoista kuin keitetyistä. Käsittämätöntä kasvissyöntiä. Kaupasta toin aina silakat, kun muikkua ei nyt saa. Naru söi aina molempien, koska Villa on ahneudestaan huolimatta tai juuri siksi varsinainen lörppähuuli.

Vahinkoja sattui loppujen lopuksi vähän: Narun massu kärvähti tuikusta, yksi poro rikki ja joka paikka täynnä kissanhiekkaa. Ohut tumma hiekka myös värjäsi ikävästi pentujen tassut.

Kolme ensimmäistä päivää

Aah! Loma – mikä tunne lähteä, kun muut jäävät kärsimään. Tänä vuonna tunne oli aivan erityinen, koska lomani aikana tapahtui asioita, joissa minun olisi mielestäni pitänyt olla mukana. Se on mennyttä elämää.

Ensimmäinen lomapäivä kului pakaten ja siivoten sekä junassa istuen. Prinsessoilla oli hauskaa, koska olin kotona viihdyttämässä ja ruokkimassa. Junamatkan aikana ei äännähdettykään, mutta kovin olivat korvat ja nenut punaisia, kun vieressä oli iso koira! Kotona mummolassa meni pari päivää paikkaan tutustuessa, mukaan lukien yöt.

Siskon tyttö tuli leipomaan kanssani ja saimme aikaan osan joululeivonnaisista. Seuraavana päivänä tuli useampikin lapsi, jotka ensin pelottivat pennut sängyn alle, mutta namien kanssa yhteiselo alkoi sujua. Uutta on äänekkyys: tytöt naukuvat enemmän kuin aiemmin. Ehkä lisätila ja -ihmiset vaativat isompaa ääntä huomion saamiseksi!

Kolmantena päivänä käytiin ensimmäisen kerran kirjahyllyn päällä, hakemassa uudet lelut, jotka pienten vieraiden kanssa haettiin eläinkaupasta. Myös jokajouluinen harrasteemme palapelin kokoaminen sai prinsessoilta jakamatonta huomiota!

Loma alkaa

Loman ensimmäinen päivä on tänään!

Yhdeksään asti sain nukkua, sitten nipistykset voimistuivat liikaa. Pennut ovat ihmetelleet päivän pakkaamista, imurointia ja muutenkin yleistä sauhuamista. Nyt iltapäivällä ei enää jaksa. Pikku pesu ja nyt nukutaan. Se tarkoittaneen äärimmäistä tarmokkuutta pakoonpyrkimiseen, kun pitäisi mennä koppaan illemmalla matkaa varten. Naru varsinkin on ryhtynyt hyvin ovelaksi…

Huolestuttaa, kun ulkona on niin kovin kylmä. Kiedon kopat lämpöisiin tekstiileihin ja sisällä on fleecehuovat, mutta pakkohan tyttöjen on ilmaa saada… Onneksi saan kyydin. Jos on juna kovin myöhässä Tikkurilan kohdalla, saamme odottaa autossa. Pendolino on onneksi nopeammin perillä kuin mikään muu vaihtoehto.

Olen koristellut kämpän jouluiseksi ja imuroinkin läksiäisiksi. Täytyy pitää koristeita reilusti loman jälkeenkin. Toinen mokoma kamaa odottaa levittämistään mummolassa, joten ei hätää. Koristeita = leluja on tarpeeksi!

En tiedä, kuinka pääsee blogiani päivittämään. Lupaan kuvamateriaalia ja tarinaa joulun jälkeen!

HAUSKAA JOULUA JA RAUHALLISTA UUTTA VUOTTA 2010!

Täydelliset lomapäivät

Aivan älyn ihanaa olla vapaalla keskellä syksyä. Ensin tuntui kurjalta, kun suunnitelmat eivät toteutuneet – varsinkin, kun se johtui siskon sairastumisesta. Mutta kun ensipettymyksestä pääsi yli, vapaapäivät ovat olleet hienoja. Sain vahattua pikkueteisen lattian, siistiä. Pentujen tassut tulivat myös vahatuiksi, vähemmän siistiä.

Sain paketin ja pakettinaru oli aivan älyttömän ihana leikkikalu. Istuin puoli tuntia sohvalla ja leikitin prinsessat sillä uuvuksiin! Tuli olkapäät hyvin jumpattua, koska juoksutin pentuja ympyrää ympärilläni, ylös sohvan selkänojalle ja taas lattialle ja toista reunaa ylös.

Siivosimme yhdessä ja tuijotimme töllöä yhdessä. Perjantaina piti päästä kampaajalle ja jututtamaan toista lomalle jäävää, mutta illan olin taas prinsessojen kanssa. Ruokaa neljä kertaa päivässä ja leikitys kahdesti tai kolmesti. Nyt osataan jo naukua, kun kyllästyttää tai laatikko on likainen tai ruoka liian vanhaa. Näiden päivien jälkeen taidan kuulla paljon nau’untaa…

Valikoima parhaita seuraa taas!