Liekeissä

Cheekin Liekeissä valikoitui kuin itsestään elokuun lomapätkän tunnusbiisiksi. Kerroin siskontytölle seuraavan tarinan ja hän soitti musiikkia pätkän puhelimestaan. Sanat on kertosäkeen kohdalla niin sopivat että artistia sen kummemmin tuntematta kertosäe jäi päähän soimaan.

Olin siis vanhempieni luona elokuussa kymmenen päivää samaisen siskontytön konfirmaatiossa. Mukana on myös Vantaan sisko miehen ja kissojen kanssa. Talo on kaksikerroksinen rintamamiestalo. Vien Valkeat Sisaret aina yöksi ylös, koska olemme oppineet nukkumaan yhdessä. Aamuisin tuon aina kissat alas ensin, annan ruokaa ja palaan hakemaan illan kuppeja ja putsaamaan laatikot. Kun kyseisenä aamuna palasin ruokakupit käsissäni, minua odotti seuraavanlainen näky:

Heti ovesta sisään päästyäni käytävän poikki juoksee Villa metrinen pöyhuiska poikittain suussaan. Tiedättehän sellainen staattiseen sähköön perustuva vaaleanpunainen, tämä versio aika jämerää sorttia ja varsin pitkä. Naru juoksee perässä “Mä seuraavaks mä seuraavaks”. Ajattelen vieväni kupit äkkiä pois ja ottavani huiskun ennen kuin siitä nyhdetään mitään irti.

Kävelen ovensuun ohi ja Villa näkyy jääneen jumiin sängyn ja pöydän väliin. Metrinen huiska poikittain ei nääs mahdu siitä läpi. Se ei estä yrittämästä, koska Naru hönkii vieressä ja leluahan ei luovuteta. Ja vieressä siskon Mörkö raatelee touhuissaan talouspaperirullaa riekaleiksi! Kaikki rullat on piilotettu Mörön tiedetyn huvituksen vuoksi, mutta joku on erehtynyt jättämään paperia näkösälle.

Kupit edelleen käsissäni hymyilen jo ja otan pari nopeaa askelta kohti keittiötä, josta ovensuusta näkyy miten siskon toinen kissa nukkuu aivan rauhallisena, pää auki jääneessä isossa karkkirasiassa!

“Tänään on bileet, kaikki sileeks”

Hurjia hetkiä

Keisarinnat ovat nyt mielestäni täysikasvuisia. Mittasuhteet ovat kohdallaan, joskin Villa on pörröisyytensä vuoksi vähän jääkarhumainen. Käden alla on silkkaa lihasta! Se tarkoittaa myös, että painit ovat saaneet ihan uudet mittasuhteet. Lattialta löytyy aamujamien jälkeen tupsuja…

Verhot oli pakko ottaa pois, koska niissä roikkuminen oli jostakin syystä tosi hauskaa. Yöllä alas romahtavaan verhoon herääminen ei ole hauskaa… Nyt olen laittanut kesäksi tukevat samettiverhot, joihin ei kynsi pysty.

Narun mielestä vatsan rapusutus on makeaa ja vielä ihanampi on aamulla herättää ruokkija painelemalla paljasta ihoa – mistä sitä vain paljaana on, mutta kaikkein mieluiten kainalon alta. Kynsiä ei säästellä… Kehräys on kuitenkin niin hurjaa, ettei pahoinpitelyhetkeä viitsi ihan heti lopettaa.

Ja lihansyöjiä nämä ovat. Pasteijat jäivät vahingossa pöydälle, kun vein roskia. Yksi oli napattu heti mutustettavaksi. Villa on ihan hurja aamuisin, koska leivältä saattaa tipahtaa jotakin ihanaa. Sen varmistamiseksi on hyvä kiivetä pienen matkaa säärtä pitkin. Kolme kiloa kadeksan hyvin terävän kynnen varassa reidessä kiinni saa kyllä leivän päällyksineen lentämään!

Pääsiäisenä vietimme viidestään aikaa mökillä, jossa asustimme sisareni kahden kollin kanssa. Mörkö ja Aave pääsivät siis tämän satsin kuvagalleriaankin:) Pari ensimmäistä yötä menivät mellestäessä. Naru rakastaa pitkää käytävää, jolla aamu- ja iltajamit sujuvat kuin raiteilla pitkin parkettia. Villa taas yrittää päästä lauman pomoksi ja tahallaan uhmaa kuusikiloista Mörköä ja seitsenkiloista Aavetta.

Näin Villan syöksähtävän Mörön niskaan! Alakynteen jää joka kerta… Naru on pahaksi onneksi päätynyt lauman alimmaksi ja tuntee sen nahoissaan. Kerran näin Mörön nappaavan Narua selästä ja vierähtävän koko painollaan päälle. Ei mitään paritteluelkeitä vaan selkeä hyökkäys. Se näytti vähän pahalta, mutta en nähnyt kun kerran. Ilmeisesti kissoille riittää harvakseltaan osoittaa arvoasemansa.

Villa löytää joka kerran nallen, joka on yhtä iso kuin Villa itse – kevyempi tietysti. Nalle on ihanan ruskea ja pehmeä ja se viedään tapettavaksi joka kerta. Tai oikeastaan se on ihana napata ja raahata vaikeasti jonnekin kauas. Sitten sen viereen jäädään vähän hämmentyneen näköisenä istumaan:)

Mutta kyllä molemmat ovat nukkuneet ja selvästi nauttineet omasta kodista sittemmin:)

Valkeat Sisaret päihittävät öiset vaarat

Vietin pitkän viikonlopun siskon luona neljän kissan kanssa. Todellinen viidakkoloma!

Tytöt tuntuivat jo muistavan paikan, Naru lähti reippaasti heti merkkausretkelle. Villa jäi koppaan, mutta hiipi sitten ulos. Kollit olivat vapaalla eikä oven takana, kuten aiemmin. Villalta meni vähän pidempään, mutta pörröinen Mörkö oli jo päivän päästä lähes kalustoa. Lauantaina jopa Villa yritti kesken jamien painiotetta kaulasta! Ensimmäisenä yönä ei kuitenkaan juuri nukuttu.

Valkoinen Aave ei tykännyt rotista ollenkaan vaan murisi ja suhisi aina tytöt nähdessään. Silti pikku hiljaa pennut saivat tulla aina vain lähemmäs ja väliin vähän salaa nuuhkaistiin perään, kun pikkuinen meni ohi. Olen varma, että päivä vielä, niin murina olisi unohtunut kokonaan. Tytöt käyvät aina välillä kokeilemassa miten käy, jos tulee taas vähän lähemmäs. Sellainen veren kerjäys nenusta vaikutti tosi oudolta, kai ne sitten vaistosivat, ettei tuo murinaa pahempaa sitten kuitenkaan tee.

Perjantaina nukuttiin aika lailla, yölläkin ja lauantaina torkuimme kaikki kolme sohvalla. Mörkö tarkkaili tilannetta tv-kaapin päältä ja Aave nukkui omassa rauhassaan makkarissa.  Väliin vähän pesaistiin. En ole koskaan aiemmin nähnyt sellaista vuorovetoperiaatetta kuin Narulla: valittu alue käydään läpi pitkin nuolaisuin ristiin lipaisten. Ensin 20 asteen kulmassa vasemmalta oikealle ja sitten toiselta puolelta samassa kulmassa oikealta vasemmalle, sitten tullaan lipaisun verran alemmas ja sama juttu. Tehokasta ja kaunista koreografiaa.

Pitkän pitkä käytävä oli täydellinen jamituspaikka ja lelujakin löytyi. Parvekkeella on lasit ja ulkoilua piti tietenkin testata, hauskaa oli – syödä parvekekukkia…

Mykistävä viikonloppu maalla

Vietän aika ajoin aikaani maalla eli Vantaan metsissä siskoni luona. Se on ainoa mökkipaikka, jossa käyn synnyinkotini lisäksi. Kyseessä on suurehko asunto neljännessä kerroksessa…

Viikonloppu maalla sujui tällä kertaa todella vauhdikkaasti, kun Valkeat Sisaret, kuten rakas blogikaveri prinsessojani kutsuu, tulivat toista kertaa kanssani kylään puppeleiden eli lintusten alias vanhojen poikien luo. Prinsessat muistivat sangen nopeasti, että täällä on oltu ja paikkojen tutkiminen vaihtui lintusten etsinnäksi.

Entiseen tapaan suvun vanhin eli Aave oli sangen äreä ja loppuun saakka murisi kumeasti heti pennun nähtyään. Mörkö oli ystävällisen utelias ja olisi halunnut leikkiä, mutta pennut joko suhisivat, kyyristelivät kauhuissaan, näyttivät tassua tai painelivat pakoon. Tai tekivät nämä kaikki. Lauantaipäivän päätteeksi Naru ei juuri piitannut enää Möröstä ja käytti aikaansa saunassa kesyttämällä Suurta Valkeaa. Sunnuntain puolella nuuhkittiin jo tuttavallisesti pyllyä puolin ja toisin.

Villa ei täysin rentoutunut koko aikana, vaikka päästi Mörön jo aika lähelle ja vähän nenää nuuhkaisiin. Aika ajoin Villa oli aivan vauhko. Kumpikaan ei alkuun syönyt mitään, sunnuntaina raksut jo menivät. Yöllä olivat pissat onnistuneet, mutta Villa uskalsi mennä kakalle vasta aamupäivällä, kun oli turvallisempaa.

Yö meni suht rauhallisesti, mutta mitä aamuyöstä tuli seurattua, kissat eivät juuri nukkuneet. Möröllä oli kaksi hännystelijää riesana koko ajan. Vaikka isot haamuveljet olivat niin pelottavia, he olivat myös äärimmäisen kiinnostavia. Matkat molempiin suuntiin kestettiin yhdellä naukaisulla!

Kävimme sunnuntaina hakemassa valmiit ruoat ja sillä välin tilanne oli tasaantunut niin, että kaikki kissat nukkuivat. Naru tuli ihmisten väliin sohvalle nukkumaan, kun olimme syöneet ja Villa katosi sängyn alle turvaan nukkumaan.

Nyt ollaan taas omassa kotona ja antaumuksellisen syömisen jälkeen nukutaan aivan reporankana.

Ja sitten pakollinen kuvakavalkadi:

Vierailu sukulaisiin

Mörkö

Heinäkuun alussa kauniina lauantaina käytiin kylässä tädin ja sedän luona. Heillä on omassa kotona omat karvakaverit: Mörkö ja Aave. Aave ei juuri tässä tarinassa esiinny, koska suhtautui vieraileviin sukulaisiin lähinnä mököttäen.

Koska matkustus kopassa sujui niin hyvin, taitoa ei saa päästää unohtumaan. Toiseksi tädin luona ehkäpä joutuu oleskelemaan jo ensi jouluna eli etukäteen tutustuminen serkkuihin on olennaista sekin.

Kopasta tultiin matkan jälkeen hyyviiin hiitaaastiiii ulos, koska jo hajuista tiesi, että täällä on Mörkö. Aboriginaalit oli tosin teljetty kylpyhuoneeseen. Tytöt tutkivat “poikamieskämppää” ensin hyvin varovasti ja sitten kiihtyvällä vauhdilla. Ruoan jälkeen alkoi jo oikein ramasta ja silloin tietenkin oli aika avata kylpyhuoneen ovi…

Villa nukkuu nojatuolissa

Naru nukkuu matolla

Alkutilanne on, että pennut nukkuvat reporankana, toinen tuolissa ja toinen lattialla. Aave ei edes tullut ulos kylpyhuoneesta. Mörkö tuli hiljalleen käytävää pitkin kohti olohuonetta. Ja hiipi ihan hiljaa Narun luo, joka nukkuu täysin tajuttomana matolla. Saattoi tuntea hämmennyksen, joka pyöri kuusikiloisen kollin päässä. “Mikä tämä on, miksi se ei liiku?” Tilanne oli äärimmäisen huvittava noin ihmisen näkökulmasta! Villa heräsi ja oli täysin jähmettyneenä nojatuolissa monta minuuttia. Koska tilannetta ei voinut kestää, istahdin lattialle Narun viereen ja pentu heräsi ensin täysin luottavaisena, kunnes huomasi Mörön.

Tuloksena oli mahtava karvapallo. Mörkö oli koko vierailun ajan ihan pimpelipom ja Naru voitti tilanteen yksi-nolla. Vähän aikaa Naru seurasi Mörköä, joka hermostuneesti peruutti pois. Jos Mörkö tuli kohti, piti taas pullistua ja murista, mutta lopulta Mörkö tuli ja nuuhki Narun naamaa ja Naru vain istui ja katseli. Villa päätteli, että Naru pystyy kesyttämään Mörön omin voimin ja otti uudet torkut kaiken tämän tapahtuessa. Villa suoritti samat rituaalit, mutta ei päässyt ihan yhtä rentoon tunnelmaan kuin Naru.

Naru uhittelee Mörölle

Mörkö nuuhkii Narua, Villa katselee täysin jähmettyneenä