Nyt on prinsessat sitten leikattu ja parin päivän jälkeen alkaa olo jo olla parempi. Naru varsinkin oli vielä ihan pöpperöinen, kun päästiin kotiin torstaina ja perjantaina nukuttiin ihan reporankana. Villa on koko ajan ollut nuutuneempi, ei perjantaina vielä oikein syönytkään, muuten kuin kädestä.
Lauantaina käytiin jo kakallakin ja eläminen oli vähän helpompaa, kun kamppailtiin liimalaput pois haavojen päältä. Narun irtosi kohtuuhelposti, vaikka ponnistelikin vähän vastaan. Villan karvat tarttuivat reunoihin ajelusta huolimatta ja vaati itkua ja painia saada lappu irti. Haavan tuuletus on nyt ihanaa ja vielä parempi, jos mami rapsuttaa ajellun alueen reunoilta. Myös kaulurin alta kaulasta rapsutus on niiiin ihanaa.
Sain ystävänpäivän kunniaksi siskolta tulppaanikimpun. Ajattelin, ettei tässä vielä pöydillä pompita ja jätin yöksi keittiön pöydälle. Eikö vain kolmelta yöllä sunnuntaina kuulu kolahdus ja maljakko on rikki kumossa pöydällä ja vedet pitkin. Onneksi tulppaaneihin ei laiteta paljoa vettä. Kurjempaa oli, että tuli siruja ja säikähdin tietysti, että tassu on rikki. Ei onneksi ollut, mutta meni tovi ennen kuin sai unen päästä kiinni.
Kämppä on kuin turkkilainen sauna, kun on kaikki lämmitys täysillä ja tuuletus minimissä, koska kotihoito-ohjeissa käskettiin pitää lämpimässä ja vedottomassa paikassa. Naru nukkuu enimmäkseen hyvin lämpimällä kylppärin lattialla ja Villa valtaistuintyynyllään, joka on siirretty seinän viereen, pois parvekkeen oven luota, jossa se näköalan vuoksi yleensä on.
Haavat näyttävät siisteiltä ja molemmat niin virkeiltä kuin olosuhteisiin nähden voi olettaa. Näin huoltajan näkökulmasta rankinta on lopultakin ollut luovutushetki torstaina. Unipiikki annettiin, kun olin vielä paikalla paijaamassa ja huone oli sama, jossa Salli nukutettiin kuolonuneen. Vähän olin järkyttynyt, taisivat ihmetellä, kun rutiinitoimesta oli täti ihan itkussa silmin. Tai arvasivat, kun katsoivat vanhoja papereita. Luulin suruajan jo menneen, mutta suru oli ihan yhtä läsnä kuin silloin syyskuussa 2008.
Valkeat Sisaret ovat jo vähän vähemmän valkeita ja taitavat viikon päästä sunnuntaina, kun kaulurin saa ottaa pois, olla aika ryytyneitä. Pidän toki silmät ja pepun siten puhtaana, ettei likaisuudesta mitään tulehduksia tulisi, mutta ei turkki pysy puhtaana, kun oma pikku kieli ei pidä paikkoja järjestyksessä. Täytyy ostaa salaattia ja karvamaharaksuja ensi viikonlopuksi…
Toistaiseksi talous- ja vessapaperirullista ei olla oltu kiinnostuneita, mutta rullan tyhjennyttyä sillä on kiva leikkiä. Viimeksi kävi niin, että rulla vietiin omaan vesikuppiin vettymään. Olen peittänyt kylppärin lattiakaivon hiekkalaatikolla, joten vedellä lotraaminen rajoittuu tiskialtaaseen sijoitettuun vesikuppiin. Työpöydällä oleva langaton hiiri on myös lempileikkikalu. Onneksi sitä ei saa suussa kannettua, joten nostamalla sen johtojen väliin kapistus ei enää joudu lattialle. Patteri singahtaa irti joka kerta… Näytöllä liikkuvan kursorin lisäksi on eri hauskaa viedä kynät tai purra niitä, kun juurikin yrittää saada kauppalistaan kirjoitettua “kissanruokaa”.
