2012

Tänä vuonna armaat täyttävät kolme vuotta! Yritän saada töihin aikaiseks marjapiirakoita sen kunniaksi:)

Joululoma oli pitkä ja ihana ja tammikuu katosi jonnekin. Nousin oikein ylös ja katsoin, etten ollut istunut sen päälle, mutta ei löytynyt.

Jouluna mummolassa oli pihalla ihania paisteja, lintuja ja oraveita:

Villa oli rohkea ja ei piitannut lumesta yhtään. Pikku pakkasellakin mentiin ulos ja kiipeiltiin puihin ja kaikkea. Mutta Naru-sisko oli arkajalka ja ei mennyt portaita kauemmas. Joulukuu oli sellainen, että saatoin viedä Narulle sisään vihreää ruohoa – Villa hoiti herkuttelun itse ulkosalla.

Joulu on juhlapyhistä parhain ja rakkain. Se huipentaa syksyn, joka on lempivuodenaikani (koska ei ole enää niin lämmin, mutta ei vielä kamalan kylmä).

Huvittelin ottamalla valokuvia vuoden joulukorteista, joululahjoista ja joulukoristeista. On muuten vaikea ottaa kiinnostava kuva kiiltävästä joulukoristeesta keinovalossa…

Loman päätteeksi kävin kampaajalla ja olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Väri on kyllä haalistunut ja on punaisempi kuin haluaisin, koska alle jääneistä vaaleista raidoista on kauhtunut väriä pois.

Tulevana vuonna odotan itseltäni paljon: laihtumista ja kunnon kohenemista, reippautta lähteä pois tutuista ympyröistä ja reissata vähän (se vaan on niin vaivalloista), tiheämpää bloggaamista ja tekstin tuottamista, parempia valokuvia ja zeniä kotiin eli roinasta luopumista.

Joulun riemuja osa 2

Prinsessat eivät oppineet kolmen viikon aikana, että yö vietetään yläkerrassa. Ensin vein toisen hiekkalaatikon ylös (laatikoita oli kaikkiaan kolme, joista yhtä siirsin ylös-alas-ylös-alas… niin että käytössä aina kaksi) ja jätin ovet auki.

Toisella keikalla ruoat ja kissat mukaan ja jäädän nukkumaan. Vaan ei, aina jäätiin seikkailemaan portaisiin tai jäätiinkin nukkumaan siihen kerrokseen, missä oltiin – ei tietoakaan muistosta, että se aamiainen on alakerrassa, ei vuoteeseen tarjoilua. Se kyllä muistettiin, että kakat tehdään vasta ylhäällä, aina oli haiskahdus muistona edellisestä päivästä, kun noustiin ylös:(

Naru kyllä kävi jokaisen kaapin päällä… Mutta kuusi sai olla rauhassa, kun se oli ensin hajustettu mummon hajuvedellä! Jamien välit nukuttiin päivällä sivupöydällä, joka siirrettiin patteria vasten kuusen tieltä. Siinä oli herkullista nukkua!

Löytyi myös uusi ruokaherkku: perunan kuoret. Kelpaavat niin raaoista kuin keitetyistä. Käsittämätöntä kasvissyöntiä. Kaupasta toin aina silakat, kun muikkua ei nyt saa. Naru söi aina molempien, koska Villa on ahneudestaan huolimatta tai juuri siksi varsinainen lörppähuuli.

Vahinkoja sattui loppujen lopuksi vähän: Narun massu kärvähti tuikusta, yksi poro rikki ja joka paikka täynnä kissanhiekkaa. Ohut tumma hiekka myös värjäsi ikävästi pentujen tassut.

Kolme ensimmäistä päivää

Aah! Loma – mikä tunne lähteä, kun muut jäävät kärsimään. Tänä vuonna tunne oli aivan erityinen, koska lomani aikana tapahtui asioita, joissa minun olisi mielestäni pitänyt olla mukana. Se on mennyttä elämää.

Ensimmäinen lomapäivä kului pakaten ja siivoten sekä junassa istuen. Prinsessoilla oli hauskaa, koska olin kotona viihdyttämässä ja ruokkimassa. Junamatkan aikana ei äännähdettykään, mutta kovin olivat korvat ja nenut punaisia, kun vieressä oli iso koira! Kotona mummolassa meni pari päivää paikkaan tutustuessa, mukaan lukien yöt.

Siskon tyttö tuli leipomaan kanssani ja saimme aikaan osan joululeivonnaisista. Seuraavana päivänä tuli useampikin lapsi, jotka ensin pelottivat pennut sängyn alle, mutta namien kanssa yhteiselo alkoi sujua. Uutta on äänekkyys: tytöt naukuvat enemmän kuin aiemmin. Ehkä lisätila ja -ihmiset vaativat isompaa ääntä huomion saamiseksi!

Kolmantena päivänä käytiin ensimmäisen kerran kirjahyllyn päällä, hakemassa uudet lelut, jotka pienten vieraiden kanssa haettiin eläinkaupasta. Myös jokajouluinen harrasteemme palapelin kokoaminen sai prinsessoilta jakamatonta huomiota!

Viides päivä ja muita mummolan tapahtumia

Pientä treenausta vaati kaikkien uusien rutiinien opiskelu. Valjaat menivät viidentenä päivänä jo aika hyvin päälle ja harjauskin onnistui. Illalla muistettiin jo, että nyt mennään toiseen paikkaan nukkumaan ja siellä saa iltaruoan eli ei tarvinnut kantaa pelottavaan rappukäytävään.

Hmm heinää. Leikitäänkö tällä vai syödäänkö tämä? Lopputulos oli että molempia...

Omat lempipaikat ovat löytyneet. Villa nukkuu aina tietyllä sohvannurkalla ja katsoo ulos siltä pöydältä, jossa ennen oli paljon valokuvia esillä… Naru on kaikkialla ja etsii siskonsa nukkuakseen samassa paikassa.

Villan toiseksi paras uloskatsomisikkuna

17.6. käytiin hakemassa ensimmäinen rokotus. Se oli aika kamalaa. Villaan saatiin kerralla annos sisään, mutta Narulla on luonnetta: kolme kertaa piikki sisään ennen kuin koko millilitra oli sisällä… Isoista korvista kuulemma näkee, että ihan kunnon kokoisia kissoja on tulossa.

Tennistä television päältä katsoen

Siskon lapset tulivat kylään ja käytiin kotieläinpuistossa yhdessä, pappa antoi kyydin. Siellä oli mustavalkoinen kissanpentu, jolla oli tosi paha silmätulehdus. Se kehräsi sylissä, kun kerrankin oli isompi lapsi, joka osasi pitää nätisti. Kyllä niit kissoja kävi sääliksi. Siskonpoika jäi yöksi. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, kun kissat pitivät mekkalaa. Mutta pennut rakastavat lapsia, koska he jaksavat leikittää vaikka kuinka paljon! Lapset tekivät jopa pahvilaatikoista mökin. Vein sen illalla ylös pois jaloista ja sinne mentiin jopa nukkumaan:) Isäni kysyi kumpi on Vilu ja kumpi on Nälkä. Kirjaimet eivät mene oikein, koska Naru tulee kylmissään syliin ja Villa syö kaiken minkä näkee!

Vilyan kita

Loppupäivinä ulkona olo alkoi sujua. Läheltä ohi ajavat autot säikäyttivät ja naapurin äänekkäät pojat pelottivat myös. Mutta ruohonkorret, linnut ja muurahaiset ovat kivoja… Vielä käytiin ilman kissoja kylässä eli olivat monta tuntia ensi kertaa kahdestaan. Nukkumasta nousivat, kun tultiin kotiin, eikä paikkoja oltu hajotettu – ei edes kukista oltu ropsittu multaa lattialle. Sitten olikin aika lähteä omaan kotiin…

Anna ny sen käsityön olla ja ota mut syliin sanoo Narya

Toinen ja kolmas päivä

Aamukuudelta alkoi jo vieno äänestys sen puolesta, että voitaisiin tehdä jotakin muuta kuin nukkua. Käänsin kylkeä, jotta todellisuus alkaisi valjeta pienille… Tarkistin, että ruoka oli syöty ja laatikoihin tullut asioita – terveys ennen kaikkea! Aamupalan jälkeen ryhdyttiin opettelemaan tavoille: katsottiin kynsiä ja korvia, harjattiin ja piti ottaa matolääke. Se oli kamalaa:(

Mutta sitten leikittiin ihanalla höyhenlelulla ja nukuttiin lehden päällä juuri siinä kohdassa, josta se paras ihminen yritti lukea päivän uutisia.

Illalla tohdittiin tulla nukkumaan syliin. Kesä on kylmä ja sylissä on lämmin. Naru tuli, kun se mieleen juolahti ja Villa seurasi, koska halusi olla sikon kanssa. Syrjäsilmällä vähän katsottiin, että älä sitten koske… Aamukuudelta taas ilmaistiin mieltä, mutta kun ei se hievahda ja on kylmä niin sitten nukuttiin jalkaa vasten.

Aamupalalla kynttilä nousi: leivän päällä on ihanaa juustoa ja kinkkua, mulle kanssa! Ruoaksi oli broileria ja se piti tsekata myös. Eikä sen jälkeen pentuja saanut suosiolla pois pöydältä. Omat muikutkin olivat ihan hyviä ja nähtäväksi jäi, mitä ihme cocktail tekee masuille – onneksi tuli vain paljon hyvälaatuista kakkaa…

Ruoan jälkeen kokeiltiin valjaita. Vähän tarvittiin akrobatiaa, että valjaat sai päälle. Se oli kyllä kanssa kurjaa, ihan piti välillä jäykkänä kopsahtaa kyljelleen, kun tuntui inhottavalta. Villa oli taas arka, eikä mennyt portaita pidemmälle. Naru meni alas portaat, mutta eihän sitä yksi ihminen voi jakautua, kun yksi menee toiseen suuntaan ja toinen toiseen.

Leikin ja touhuamisen jälkeen nautittiin Tender chunks of Sea Fish ja kunnon iltapäiväunet!

Kotiintulo 9.6.2009

Naru ja Villa mummolassa

Sovimme kasvattajan kanssa, että noudan pennut kolmen aikoihin. Siskontytöt olivat yötä mummolassa ja odottavan aika oli pitkä, kun sitä kellonlyömää odotettiin. Ja ensin käytiin syöttämässä sorsia (lue: lokkeja).

Talo oli julkisivuremontin kourissa ja kiersimme koko talon tytön kanssa ennen kuin löysimme pressujen alta oven. Ensimmäisessä kerroksessa oli sitten se paikka, josta pennut löytyivät! Isä on valkoinen ja emo tumman ja vaaleanruskean kirjava. Ei raidallinen vaan läikikäs. Pörröisempi pentu meni uteliaana itse laatikkoon ja jäi oven taakse. Laiha sileäkarvainen pentu pyydystettiin vaivoin koppaan mukaan. Tyttö kantoi pennut autoon. Sanoin autossa monta kertaa, että pentujen pitää rauhassa saada tutustua uuteen kotiin, joka tässä vaiheessa on mummola. Silti pienet saivat nuuhkia vain hetken, kun edellisenä päivänä eläinkauppakuormassa tullut höyhenlelu sai kyytiä. Ruokakin maistui ja sen aikaa tyttö malttoi pysyä kauempana.

Eäinkaupasta tuotiin paljon ihania juttuja: vaaleanpunaiset valjaat, joissa on blingblingiä; paljon makoisaa penturuokaa; leluhiiriä (joista osa jätettiin tädin lintusille eli kolleille); kepin päässä oleva vaaleanpunainen höyhenunelma ja leopardikuvioinen käärme myös tikun päässä. Vielä tarttui mukaan raapimapuu, joka jäi mummolaan ja pari ihanaa ruokakuppia. Näitä sai siskontyttökin olla valitsemassa:)

Kukkaruukkujen multa oli äärimmäisen mielenkiintoista ja myös sipsikupin sisältö olisi kelvannut. Pennut uuvahtivat hetken kuluttua ja menivät kasaan pöydän alle nukkumaan, josta vanhempi siskontyttö sitten otti kuvia.

Jo autossa tyttö tarjosi nimiä pennuille ja halusi valita kumpi pentu saa kumman etukäteen valituista nimistä. Päätin sitten mummolassa toisin kuin tarjous kuului eli pörröisempi ja arempi pentu on Villa eli Vilya ja täpläpäinen laiheliini on Naru eli Narya. Villan silmät ovat eri paria, sininen ja keltainen. Se tekee pennusta välillä ihan pöhkön näköisen, varsinkin kun se yrittää katsoa tarkasti pientä kohdetta ja silmät menevät kieroon…

Villan ihanat silmät

Molemmilla on atleetin vartalo: leveät hartiat (ja iso pää), joka kapenee lantiota kohti ja takajalat ovat pitkät. Vauvamasu on vielä ja varsinkin kun on syöty:)

Lapset lähtivät kuuden paikkeilla ja sitten nukuttiin! Vasta yhdeksän paikkeilla taas jaksoi tutustua ja olikin aika siirtyä yläkertaan nukkumaan. Paitsi ettei kukaan nukkunut vaan toinen kerros tutkittiin oikein kunnolla. Syliin ei kumpikaan halunnut tulla ja Villa varsinkin oli epäluuloinen ja puolen yön paikkeilla yritti nukkua istuaallaan, toinen silmä auki.

Narya eli Naru

Narya

Narya eli Naru on ihan alien: iso pää ja luikku keho perässä. Päässä on soikea musta laikku ja nenässä ruskeaa, kuten siskollaan. Isä on valkoinen ja emo musta-kullanruskea, pennut liki valkoisia, paitsi veljet, jotka ovat mustia.

Naru on rohkea ja on ensimmäisenä joka paikassa. Villa ja Naru ovat molemmat naukuneet, mutta vain Naru on toistaiseksi kehrännyt. Mummolan vintti on kylmä ja Naru oli ensimmäisenä tunkemassa syliin – mutta vasta toisena iltana…

Vilya eli Villa

Vilya

Tässä on lähikuva juuri uuteen kotiin tulleesta Vilyasta eli Villasta. Turkki on vähän pörröinen, vain nenässä vähän ruskeaa, muuten täysin valkoinen. Toinen silmä on sininen ja toinen keltainen.

En nyt lomallani malta istua koneen ääressä niin kauan, että kirjoittelisin tarkemmin, miten ensimmäiset päivät sujuivat. Syöminen, kakkaaminen ja pissaaminen sujuvat, samoin leikkiminen eli kotiuduttu on!