… hedelmällistä aikaa prinsessoille. Vielä iltaruoka ja kipot pitää ottaa pois, koska edessä on kymmenen tuntia ruoatonta aikaa. Aamusta tulee aika vaikea.
Huolestuttaa jo valmiiksi. Entä jos ja voi kun ulkona on kylmä… Iltapäivän palaveri taitaa mennä harakoille, mutta parempi on esittää työtä tekevää, kun maata kotona murehtimassa.
Perjantai ja viikonloppu meneekin pönttöpäiden kanssa kotosalla. Vieraita tosin tulee, ettei ihan pääse happanemaan:)
Pientä treenausta vaati kaikkien uusien rutiinien opiskelu. Valjaat menivät viidentenä päivänä jo aika hyvin päälle ja harjauskin onnistui. Illalla muistettiin jo, että nyt mennään toiseen paikkaan nukkumaan ja siellä saa iltaruoan eli ei tarvinnut kantaa pelottavaan rappukäytävään.
Hmm heinää. Leikitäänkö tällä vai syödäänkö tämä? Lopputulos oli että molempia...
Omat lempipaikat ovat löytyneet. Villa nukkuu aina tietyllä sohvannurkalla ja katsoo ulos siltä pöydältä, jossa ennen oli paljon valokuvia esillä… Naru on kaikkialla ja etsii siskonsa nukkuakseen samassa paikassa.
Villan toiseksi paras uloskatsomisikkuna
17.6. käytiin hakemassa ensimmäinen rokotus. Se oli aika kamalaa. Villaan saatiin kerralla annos sisään, mutta Narulla on luonnetta: kolme kertaa piikki sisään ennen kuin koko millilitra oli sisällä… Isoista korvista kuulemma näkee, että ihan kunnon kokoisia kissoja on tulossa.
Tennistä television päältä katsoen
Siskon lapset tulivat kylään ja käytiin kotieläinpuistossa yhdessä, pappa antoi kyydin. Siellä oli mustavalkoinen kissanpentu, jolla oli tosi paha silmätulehdus. Se kehräsi sylissä, kun kerrankin oli isompi lapsi, joka osasi pitää nätisti. Kyllä niit kissoja kävi sääliksi. Siskonpoika jäi yöksi. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, kun kissat pitivät mekkalaa. Mutta pennut rakastavat lapsia, koska he jaksavat leikittää vaikka kuinka paljon! Lapset tekivät jopa pahvilaatikoista mökin. Vein sen illalla ylös pois jaloista ja sinne mentiin jopa nukkumaan:) Isäni kysyi kumpi on Vilu ja kumpi on Nälkä. Kirjaimet eivät mene oikein, koska Naru tulee kylmissään syliin ja Villa syö kaiken minkä näkee!
Vilyan kita
Loppupäivinä ulkona olo alkoi sujua. Läheltä ohi ajavat autot säikäyttivät ja naapurin äänekkäät pojat pelottivat myös. Mutta ruohonkorret, linnut ja muurahaiset ovat kivoja… Vielä käytiin ilman kissoja kylässä eli olivat monta tuntia ensi kertaa kahdestaan. Nukkumasta nousivat, kun tultiin kotiin, eikä paikkoja oltu hajotettu – ei edes kukista oltu ropsittu multaa lattialle. Sitten olikin aika lähteä omaan kotiin…
Anna ny sen käsityön olla ja ota mut syliin sanoo Narya
