Suloinen syksy

Ihana syksy on saapunut. Aurinkoiset kuulaat päivät ja pimenevät illat ovat minun. Tuuli ja sade hiljentävät ja saavat ajattelemaan.

Keisarinnat ovat tarmoa täynnä! Viileä ilma kannustaa leikkeihin ihan toisin kuin sulattava helle. Tulin tänään töistä ja katsoin että mikä ihme valkoinen mytty on heti sisäoven luona. Valkoinen kirjontalanka oli saatu kynsiin, en tajua miten. Langat ovat kirjahyllyn keskihyllyllä kirjarivin päällä. Olen viime ajat kutonut, joten en ollut ainakaan edellisenä iltana sitä pudottanutkaan mihinkään. Lanka oli pureksittu ja mytätty…

Pidän Valkeille Sisarille aina salaattia pöydällä. Sellaista muoviruukussa kasvavaa, jonka saa suojaruukussa elämään ihan hienosti. Erään kerran tyngäksi kaluttu salaatti oli raahattu leikkitunneliin. Pari päivää sen jälkeen selän takaa kuului pyytävä naukaisu ja kun käännyin, siinä istui Villa tytyväisenä omenan vierellä! Nahistunut omppu oli asunut divaanin alla jonkin aikaa ja nyt sillä haluttiin taas leikkiä. Ei siis hedelmiä pöydälle.

Naru on aina vain tarkempi sapuskastaan. Oikeastaan vain pari laatua ja raksut kelpaavat. Mutta tyttö voi paksusti, joten nureksikoon sitten. Kakat ovat aikasta muhkeita, kesällä ruoka maistui vielä huonommin.

Kun itsekin jaksaa paremmin, säännölliset iltaleikit ovat alkaneet. Ensin väsytysjuoksu lasertäplän perässä, sitten heilutuslelulla. Aamun riemuiksi kaivoin pitkästä aikaa pakettinauhaa esiin (sitä valkoista muovijuttua, jota on firmojen postipaketeissa). Piilotin ne kun eivät enää kiinnostaneet ja nyt ovat taas ihan parasta. Laskin, että kiirettömänä päivänä, kun aamupalaveri ei odota ja tulen ajoissa kotiin, saatan viettää tunninkin heiluttaen jotakin lelua <3

Rakkaat riiviöt painivat lattiatyynyjen hallinnasta. Nyt kun niitä on kaksi, yksi voi nukkua niiden välillä rohjottaen joten toinen Sisar joutuu yhä nukkumaan toiseksi parhaalla paikalla. En ymmärrä, miten saan koskaan mitään tehdyksi. Jos en leiki pienten kanssa, ihailen heitä käsi poskella.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Öistä energiaa

Valon lisääntyminen on aiheuttanut vaikeaa levottomuutta Valkeissa Agenteissa. Kärpäset ja linnut ja pöyhiukkaset näkyvät nyt öiseenkin aikaan. Mikään murina tai tyynyn heittely ei auta oireisiin: patterin päälle loikkaaminen, verhossa roikkuminen, siskon hännän tavoittelu patterilta verhon läpi (kaikesta tästä aiheutuu patterin kolinaa ja sitä hermoja raastavaa ääntä, joka syntyy, kun paksua verhoa kynsitään). Lyhyet yöunet aiheuttavat lievää hysteriaa, varsinkin yhdistettynä pieneen annokseen alkomahoolia…. Miksi ottelut kärpästen kanssa eivät tapahdu olohuoneessa? En tietäisi niistä mitään!

Viikolla Villa päätti, että Naru on nalle: tukeva ote hännästä ja ei kun raahaamaan kohti kaukaista nallepiiloa. Naru ei tykkää yhtään… Naru on alkanut taas päästä niskan päälle siskosten kähinöissä. Ilmeisesti Agentit ovat niin saman painoisia ja muutenkin tasaveroisia, että hienoinenkin värähdys olosuhteissa saa arvoasetelman muuttumaan.

Ruoka maistuu molemmille liiankin hyvin ja yritys vähentää annosta saa aikaan katkeria mielenosoituksia. Molemmat vain alkavat näyttää enemmän pötkylöiltä kuin keisarinnoilta… Niinhän se on, että kotieläin muistuttaa omistajaansa. Päteeköhän se kissoihin, kun yleensä on puhe koiraystävän valinnasta? Kakan määrä on myös huomattava, onneksi ei tarvitse ojanpohjilta kerätä näiden jätöksiä!

Kuvagalleriassa on tallennettuna äärimmäisen suloisen, nukkuvan Villan pienetkin asennon muutokset. Unet oli pakko saada ottaa sängylle kasatussa, pyykkäystä odottavassa läjässä, jonka värit sattuvat olemaan sangen hempeät. Täydellistä! Kuvissa Naru nauttii vasta vaihdetusta lakanasta ja aamupainin voittajan palkinnosta: levosta tähtityynyllä.

Sain kylään toisen kissaihmisen, joka toi mukanaan suloisen kissakortin, pikkupullon kuoharia ja kissa-aiheisen soittorasian. Kissakortti on kauan aarteena säilytetty, Kreikasta tuotu. Olen asiaankuuluvan vaikuttunut uhrauksesta! Kortin aiheteksti on “The cat’s doll”, mutta käsin kirjoitettu osuus on paljon vaikuttavampi: “Valliraitin Valtias, Silkkiturkin Ilmarinen (alias Teppo) lähettää ihailevat terveisensä Kauniaisten Keisarinnoille huhtikuussa armon vuonna 2010″ Korttiin on liimattu kuva Valtias Ilmarisesta alias Teposta, mutta siitä otettu kuva ei onnistu…

Elämä on ihanaa!

Kevään merkit puuttuvat

Onneksi. Yksi kiima per pentu riitti paremmin kuin hyvin!

Kameraan on kertynyt paljon kuvia sitten viime kirjoittaman. Pääsiäisloma mökillä aiheutti pitkähkön tauon kirjoituksiin, mutta onneksi tämä on vapaaehtoista…

Ihana vapaus

Heräsin aamuyhdeksältä siihen, että Naru seisoo päälläni. Kun sain silmäni auki, Naru käänsi anovasti päätään, että rapsuttaisin kutiavan kaulurin alta. Ilman laseja näin aamuhämärässä, että kaulurin pykälien kohdalla olevat karvattomat alueet olivat jo kahden euron kolikon kokoisia. Eihän tällaista sielu kestä. Otin sillä sekunnilla kaulurin pois ja Villan tullessa ihmettelemään kaulurin ropinaa, Villalta samoin.

Villan piti päästä lattialle, mutta Naru ei hievahtanutkaan, vaan ryhtyi nuolemaan kutiavaa arpea kaikin voimin. Molempien pesusessio kesti siihen asti, että olin kunnolla tajuissani ja pukeissa, jotta sain ruokaa kuppeihin. Sitten syötiin. Ja sitten leikittiin. Voi miten leikittiinkään! Painia ja juoksua niin, että sohva romisi, koska se on reitillä:) Sitten taas leikittiin ja painittiin ja sitten taas juostiin.

Ihana keltainen pallo löytyi, missä lie ollutkaan, mihin ei päässyt kaulurin kanssa. Pakettinarun sai taas suuhun ja sääressäni on monta uutta koloa Villan kynsien jäljiltä, sillä jos se ei heti huomaa, niin pysäytetään sääressä roikkumalla leikkimään!

Narun arpi punertaa hieman, siinä oli enemmän rupea. Narun haava oli kipeämpi ja parani pikkuisen hitaammin tai tämä johtuu Narun luonteesta – joka tapauksessa syynä lienee alusta asti sinnikäs raahautuminen paikasta toiseen, vaikka Villa vain nukkui..

Leikkeihin ja peseytymiseen ja painimiseen meni monta tuntia. Nyt kun kämppäkin on siivottu, Valkeat Sisaret nukkuvat puhtaissa lakanoissa aivan raukeana. Ah onnea!

Aha

Titaanien taistelu pöydällä

Aww

Mustanaamio

Jalka-häntä-jalka

Uusi lelu

Tammikuun aurinkopesu

Narun tempaus

Heräsinpä yksi aamu ja Narulla oli ylimääräisiä mustia länttejä naamassaan. Naru on ollut extralevoton pari viikkoa – öisin. Naukaisee myös päivällä, jos ei nuku, syö eikä ole leikki päällä, oletan siis olevan mielenilmaisu siitä, että on niin tylsää. Ruoka maittaa ja vatsa toimii ja silleen, joten ei liene kipeä. Naru osaa avata uuden televisikaapin ovet ja laatikot ja ne olivat auki. Mustat läntit ovat kaiketi sitä mustaa pölyä, jota laitteisiin saattaa tulla…

Tänään sinnikkäästi pysyin petissä yli yhdeksän, vaikka Naru jälleen kerran nousi 4.50 aamulla. Nouseekohan silloin jo aurinko vai miksi se on sama aika joka aamu? Tytöt olivat riemuissaan, kun se vihdoin nousi ja aloittaivat leikit. Uuden leikkiputken (kiitos vinkistä, Barbro!) sivukäytävistä tultiin ulos ja puuhattiin kaikenlaista. Villalla on tapana ottaa saaliita: nallet ovat erityisen miellyttäviä, Naru rakastaa sukkia. Tänä aamuna Villa päätti viedä televisikaapin päältä taljan leikkiputkeen.

Talja tuli alas kaapin päältä ilman suuria haavereita tai en usko ainakaan, se vaihe tapahtui selkäni takana. Mutta kun se oli lattialla, tuli ongelmia. Villa sai hyvän otteen taljan kulmasta ja lähti raahaamaan, mutta jos kaikki neljä käpälää ovat taljan päällä niin eihän se siitä mihinkään liiku. Kyllä nauratti… Hetken pohdittuaan ja pyörittyään ympyrää Villa sai taas tassut lattialle ja sai raahattua eteenpäin, mutta eihän se siihen putkeen mene. Aamu ovat harvoin näin hauskoja!

Kuvissa on muutama muukin ikimuistoinen hetki, joista oven päälle hyppy (tuolin päältä toki) oli ehkä komein!

Pipi

Kissoilla on arvojärjestys, kuten koirillakin. Naru oli alkuun kukkulan kuningas, koska on älykkäämpi ja rohkeampi. Ja on yhä älykkäämpi ja rohkeampi.

Mutta Villasta kasvoi jääkarhu ja se on siksi nyt pomo. Tänään huomasin ensimmäisen, mutta luultavasti en viimeisen kerran Narun korvassa mustelman.

Maailma on julma kissanpennullekin.

Sunnuntain iloja

Prisessat pitävät sateesta! Valjaat päällä menimme tutustumaan ilmiöön tänään. Turkit vähän pörhöllään, että tarkenisi, mutta parvekkeen lattian lätäköistä piittaamatta pisaroita yritettiin ottaa kiinni. Turkit olivat myös aika kostat kun sisälle päästiin, mutta vain pinnalta, tunsi miten kosteus oli melkein kalvona karvojen päällä.

Yö meni tosi rauhallisesti taas, koska päiväunet jäivät lauantaina siivousurakan jalkoihin. Nytkin unettaa kovasti, sää ehkä vielä unettaa lisää. Mutta jos en saa vauhtia aikaan, ensi yö ei ehkä ole kovin rauhallinen.

Pyykit olivat kostean ilman takia yön jälkeen yhä kosteita. Pyykkipoikien ja vaatteiden kahistelun ajan tapahtumia seurattiin silti tarkasti. Viimeiset matot piti myös laittaa paikalleen ja kastella kukat. Tarmoa riitti myös pieneen takaa-ajoleikkiin eli jameihin, kuten meillä sanotaan. Ja tauolle kaadettu Pepsi-lasillinen löytyikin sitten kohta sohvatyynyistä…

Kaiken keskellä ehtii pienistä kuitenkin aina ottamaan kuvia!

Kokeilen, miten saisin kuvagallerioista nätin näköisiä. Valitsen ensin kuvia, jotka ovat korkeampia pystysuunnassa ja seuraavaan satsiin  vaakakuvat.

Syysillat pimenevät

Syksy on saapunut ja se on kerrassaan mainio asia. Pidän syksystä, sen raikkaudesta ja tuoksusta sekä viileydestä. Loskakelit on sitten eri asia

Viikolla on nyt kaksi iltaa, kun tulen myöhemmin kotiin. Pennut ovat yhtä lailla nenä ovenraossa, tulen aikaisemmin tai myöhemmin, mutta myöhempi kotiintulo tarkoittaa, että vastaantulijat ovat nälkäisempiä. Seiniä kolisuttaneen iltajamin jälkeen siirsin molemmat pöytäni niin, että tarve kulkea lämpöpatterien päällä minimoituisi. Alakerran naapurit tuskin arvostavat toisiaan jahtaavien pentujen kolistelua…

Tässä muutama kuva iltahetkestä television äärellä!

Elokuun viimeiset kauniit päivät

Yhä vain on lämminta, vaikka syyskuu alkaa ensi viikolla. Lisäksi kosteus niin johan ahdistaa, paitsi tyttöjä, joiden iltajamit vain kiihtyvät, kun viilenee! Aamulla sain sentään nukuttua liki kymmeneen, koska puuhasimme eilen niin, ettei saanut päiväunia nukuttua.

Aamujamit päätyvät aina minun päälleni ja nyt tuli nukkujallekin vähän naarmua: Naru seurasi siskoaan ylitseni ja loikkasi ilmaan, kun Villa kääntyikin vastahyökkäykseen. Loikka päätyi käsivarrelleni ja sille laskeutumista säikähtäen Naru ponnisti kädeltäni uuteen loikkaan. Takajalan kynnet on aika leveät ja naarmut sen mukaiset. Ei paljoa enää nukuttanut…

Lauantaina siivosimme kolmen voimin kämppää:) Kissanhiekkaa on aina joka paikassa, vaikka yritän ottaa harjalla aina enimpiä. Viime viikon paras leikki on ollut roskisten kumoaminen ja osa hiekasta on sitten inhaa pissakokkaretta. Törkykorvat piti myös taas putsata. Vaikka se toistuu säännöllisesti, Villa pistää raivokkaasti vastaan. Täytyy säännöllisesti haistella ja putsata, että huomaa, jos siellä on sittenkin jotain tulehdusta.

Viime viikon kuvia seuraa. Hieno tyttöjen salaatti on viljeltyä suolaheinää!

Vaaleanpunaiset tassut on aina yhtä ihanat. Syysviltit on jo kaivettu komerosta esille viileitä iltoja varten

Punaruotoinen viljelty suolaheinä on maistunut, ruukullinen on jo melkein syöty

Kukkapöytänä toimivan Ikean kenkähyllyn hyllyt on pitänyt tyhjentää. Nykyinen sisältö kuvassa!

Ai katesoraa taas lattialla? En minä kyllä, vaikka olin juuri ruukun reunalla, se oli Villa! Tai sitten tonttu...

Hetki sitten otettu kuva Narusta parvekkeen lattialla. Mikä ihmeen asento tuokin on? Aurinkoa edelsi ukkonen, jota pennut vähän hätkähtivät, vaikka aikaisemmista ei ole piitattu

Parvekkeen kaiteella ollut ruukku alkaa olla jo vähän rouhea sisällöltään. Aika viedä biojäteastiaan... Tytöt hehkuvat valoa, kun ovat auringonpaisteessa, kuvien otto on melkein mahdotonta, koska kuviin tarttuu vain läntti valoa!

Hait saalistavat aina yhdessä:) Oven taakse on siistiä mennä ja sitten peruutetaan pois. Ja sisko on naama ikkunassa kateellisena odottamassa

Nostin kivet kuivaan nurkkaan, koska sade tekee lätäkön kivien alle eikä se enää kuiva kuten kesällä. Jos lattialla on jotakin, se kierretään ja talutin jää jumiin. Villan vuoro ihmetellä, miksi ei pääse eteenpäin

Auringonpaistetta ja vesisadetta

Villa auttaa pyykkien ripustamisessa

Viikko on kulunut nopeasti. Hiljaisen lomakauden ansiosta olen voinut lähteä töistä ajoissa ja viettää laatuaikaa pentujen kanssa. Viime viikonloppuna pesimme yhdessä pyykkiä ja eilen pesimme lattiat. Siivoaminen on kertakaikkisen mielenkiintoista: vettä ja heiluvia esineitä ja leluihin kosketaan, heitetään laatikkoon pois imurin syövereiden uhkalta. Silti uni tuli, koska tulin niin aikaisin kotiin, että päiväunet jäivät ihan liian lyhyiksi:)

Torkut lattioiden pesun ja kylpyhuoneen pesun välillä

Auringon ja sateen vaihtelu aiheuttaa mielenkiintoisia juttuja ympäristössä. Aurinko heijastaa seinälle liikkuvia kuvioita. Naru hyökkäsi makuuhuoneessa seinälle oikein kunnon banzai-asenteella ja hetken kuluttua samalla tavalla vatsaani, koska siinä kohtaa oli mielenkiintoisesti shortsien narut:)

Vesisade on ollut rankkaa, aina kun on satanut. Ne taitavat näyttää siltä, että ne voisi pyydystää, koska ikkunat ovat sateen jälkeen aina ihan täynnä tassun- ja nenänjälkiä!

Kuva lahjoista

Hain saamallamme lahjakortilla Faunattaresta pikkukissojen iloksi ihanat karva-höyhenlelut, joiden omistuksesta käytiin hetken kuluttua kiivas taistelu. Lisäksi mukaan tarttui tukeva kauha uuden kissanhiekan lappaamiseksi puhtaisiin laatikoihin sekä herkkuruokia, joista osa oli kuvan ottamisen ajankohtana jo syöty:) Ja vielä päälle niin makoisia kissanpentujen herkkunameja, jotka syötäisiin kaikki heti, jos mami antaisi…

Kumpi saa leikkiä uudella lelulla ensin (ei auta, että tarjolla on kaksi samanlaista lelua:)

Kylpyhuonetta siivotessani tajusin, että lapioiden sijainti seinällä ei ole paras mahdollinen. Lähellä suihkua niistä valuu hiekkavettä lattialle ja seurauksena on niljakas, inhottava seinä ja lattia niiden alla. Nostin lapiot ovenpieleen korkealle, jonne vesi ei ulotu. Lapiot ovat käytössäkin ihan kuivia, joten luulen uuden paikan toimivan paremmin. Jos jotakin kuivaa varisee, niin hiekkalaatikko on suoraan alla.

Vihdoinkin se istui

Pennut ovat aina siellä missä minäkin olen. Kun aamun touhujen jälkeen istahdin koneelle, pennut tulivat tauosta kiitollisena nukkumaan selkäni taakse sängylle. Ilma on kyllä sen verran lämmin, että ei tässä koneella kauaa jaksa istua:)