Kevät pörisee

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kevät on tullut ja pörriäiset lämmön mukana. Vietimme juuri autuaan hetken parvekkeella, jonne paahtoi aurinko oikein kunnolla, tuuli toi tuoksuja ja pörriäisiä ja löytyi talven pudottama risu leikkikaluksi. Ja nyt nukuttaa. Uuden ruohon värinen säkkituoli on ollut viime aikona Villan lempinukkumapaikka!

Naru pitää pinkistä tyynystä ja valtaistuimestaan paljon enemmän. Narun vasen korva on ollut jostakin syystä likainen ja olen putsannut sitä pariin otteeseen. Korva ei haise eikä lika vaikuta tulehduksen aiheuttamalta, mutta on kummallista, että vain toinen korva…

Vappuviikonloppu on ihanat pitkät neljä päivää, kun otin maanantain vapaaksi. Aurigon paahtama kämppä tuudittaa vielä horteeseen, jossa ei saa mitään tehdyksi. Tästä tulee hyvä viikonloppu.

Ihanat kissat parvekkeella

Aurinko paistoi tänään osan aikaa päivästä. Ripustin pyykkejä parvekkeelle ja päättelin olevan niin lämmintä, että keisarinnat kannattaa valjastaa. Oi onnea!

Nenä nuuhki ilmassa koko ajan, ötököitä otettiin kiinni ja minä nautin näystä. Iirikset olivat ohuet viivat hehkuvassa keltaisissa (ja yhdessä sinisessä) silmissä. Talvisempi karva on alkanut kehittyä ja turkki lohkoutuu kauniisti, kun on huolella joka viikko furminoitu.

Kuvissa Villa on vierähtänyt torkkuhuopapinojen väliin ja Narun kesäunieleganssia <3

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kevät!!!

Kevätaurinko ja Naru <3

 

Suuri, suuri virhe. En muistanut miten paljon Villa rakastaa olla parvekkeella. Linnut ovat myös liikkeellä ja rapistelivat rännissä. Kissoja ei siis meinannut saada millään lämpimiin sisätiloihin vaikka Naru värjöttelikin enemmän kynnyksellä ja auringonläikässä. Loppupäivä on sitten mennyt laulun säestyksellä “parvekeeelleee” silleen kissankielellä…

Aurinko tekee taas Villan kuvaamisen vaikeaksi. Kuvissa näkyy vain valkea sädekehä. Mamman enkeli <3

Tytöt ovat nyt sitten täyttäneet kaksi vuotta! Täti B osti lahjankin ja viikolla täti U antoi myös lahjan. Kyllä keisarinnojen kelpaa. Ylimääräiset herkkuruoat nassussa, ulkoilu, uudet lelut ja päiväunet auringonläikässä. Täydellistä!

Riemullisia hetkiä

On vihdoin niin lämmin, että voi mennä parvekkeelle keisarinnojen kanssa. Kokeilimme talvellakin, mutta nämä on viluisia tapauksia:) Ruoho on alkanut kasvaa ja tuon aina lehdenhakureissulta molemmille isot ruohonkorret aamupalaksi. Aamupalaa osataan jo odottaa!

Kevään vieraat ovat tuoneet paljon leluja ja pienet leikkivätkin niillä keskenään tai kamppailevat itsekseen jonkin lelun kanssa. Keltainen kova pallo on yhä lemppari

Narun aamuöiset hellyyshetket ovat sangen tuskallisia, mutta jotenkin niin ihania… Kahdella tassulla painellaan jotakin pehmeää kohtaa minusta (niitä on useita) ja huristaan kamalasti ja nenänpäähän muodostuu tippa. Awww  ♥♥♥

Keväinen karvanlähtökausi alkaa pikku hiljaa olla ohi. Yhä kuitenkin löytyy tupsuja ja viiksikarvoja ja pudistellessa tekstiilit aiheuttavat naaman välittömn karvoittumisen…

Hurjia hetkiä

Keisarinnat ovat nyt mielestäni täysikasvuisia. Mittasuhteet ovat kohdallaan, joskin Villa on pörröisyytensä vuoksi vähän jääkarhumainen. Käden alla on silkkaa lihasta! Se tarkoittaa myös, että painit ovat saaneet ihan uudet mittasuhteet. Lattialta löytyy aamujamien jälkeen tupsuja…

Verhot oli pakko ottaa pois, koska niissä roikkuminen oli jostakin syystä tosi hauskaa. Yöllä alas romahtavaan verhoon herääminen ei ole hauskaa… Nyt olen laittanut kesäksi tukevat samettiverhot, joihin ei kynsi pysty.

Narun mielestä vatsan rapusutus on makeaa ja vielä ihanampi on aamulla herättää ruokkija painelemalla paljasta ihoa – mistä sitä vain paljaana on, mutta kaikkein mieluiten kainalon alta. Kynsiä ei säästellä… Kehräys on kuitenkin niin hurjaa, ettei pahoinpitelyhetkeä viitsi ihan heti lopettaa.

Ja lihansyöjiä nämä ovat. Pasteijat jäivät vahingossa pöydälle, kun vein roskia. Yksi oli napattu heti mutustettavaksi. Villa on ihan hurja aamuisin, koska leivältä saattaa tipahtaa jotakin ihanaa. Sen varmistamiseksi on hyvä kiivetä pienen matkaa säärtä pitkin. Kolme kiloa kadeksan hyvin terävän kynnen varassa reidessä kiinni saa kyllä leivän päällyksineen lentämään!

Pääsiäisenä vietimme viidestään aikaa mökillä, jossa asustimme sisareni kahden kollin kanssa. Mörkö ja Aave pääsivät siis tämän satsin kuvagalleriaankin:) Pari ensimmäistä yötä menivät mellestäessä. Naru rakastaa pitkää käytävää, jolla aamu- ja iltajamit sujuvat kuin raiteilla pitkin parkettia. Villa taas yrittää päästä lauman pomoksi ja tahallaan uhmaa kuusikiloista Mörköä ja seitsenkiloista Aavetta.

Näin Villan syöksähtävän Mörön niskaan! Alakynteen jää joka kerta… Naru on pahaksi onneksi päätynyt lauman alimmaksi ja tuntee sen nahoissaan. Kerran näin Mörön nappaavan Narua selästä ja vierähtävän koko painollaan päälle. Ei mitään paritteluelkeitä vaan selkeä hyökkäys. Se näytti vähän pahalta, mutta en nähnyt kun kerran. Ilmeisesti kissoille riittää harvakseltaan osoittaa arvoasemansa.

Villa löytää joka kerran nallen, joka on yhtä iso kuin Villa itse – kevyempi tietysti. Nalle on ihanan ruskea ja pehmeä ja se viedään tapettavaksi joka kerta. Tai oikeastaan se on ihana napata ja raahata vaikeasti jonnekin kauas. Sitten sen viereen jäädään vähän hämmentyneen näköisenä istumaan:)

Mutta kyllä molemmat ovat nukkuneet ja selvästi nauttineet omasta kodista sittemmin:)

Valkeus pimeydessä

Syksy on saanut tai jotakin sellaista. Pimeää ja märkää, mutta se on ihanaa, varsinkin kun tuulee. Prinsessat ovat nukkuneet hyvin päivällä ja pimeyden laskeutuessa – minun yrittäessäni nukkua, jamit alkavat. Se on ollut lievästi tuskallista, koska päivät ovat olleet täysiä ja aika pitkiä.

Kuvituksena kuitenkin otoksia tilanteesta, jossa parvekkeen kaiteella näkyi lintuja!

Sunnuntain iloja

Prisessat pitävät sateesta! Valjaat päällä menimme tutustumaan ilmiöön tänään. Turkit vähän pörhöllään, että tarkenisi, mutta parvekkeen lattian lätäköistä piittaamatta pisaroita yritettiin ottaa kiinni. Turkit olivat myös aika kostat kun sisälle päästiin, mutta vain pinnalta, tunsi miten kosteus oli melkein kalvona karvojen päällä.

Yö meni tosi rauhallisesti taas, koska päiväunet jäivät lauantaina siivousurakan jalkoihin. Nytkin unettaa kovasti, sää ehkä vielä unettaa lisää. Mutta jos en saa vauhtia aikaan, ensi yö ei ehkä ole kovin rauhallinen.

Pyykit olivat kostean ilman takia yön jälkeen yhä kosteita. Pyykkipoikien ja vaatteiden kahistelun ajan tapahtumia seurattiin silti tarkasti. Viimeiset matot piti myös laittaa paikalleen ja kastella kukat. Tarmoa riitti myös pieneen takaa-ajoleikkiin eli jameihin, kuten meillä sanotaan. Ja tauolle kaadettu Pepsi-lasillinen löytyikin sitten kohta sohvatyynyistä…

Kaiken keskellä ehtii pienistä kuitenkin aina ottamaan kuvia!

Kokeilen, miten saisin kuvagallerioista nätin näköisiä. Valitsen ensin kuvia, jotka ovat korkeampia pystysuunnassa ja seuraavaan satsiin  vaakakuvat.

On nää vaan niiiin ihania<3

Joka aamu kaksi kosteaa nenää on hyvin lähellä, kun nousen ylös. Silmät seuraavat, minne sukka laitetaan, jotta sen sieltä kohta saa napata leluksi (nappausta on yritetty jo, kun varpaat on vielä sisällä). Korvat heiluvat, koska ruokakaapin ovi ehkä maagisesti aukeaa jo ennen kuin kävelemme sinne yhdessä. Molemmat valkoiset kehot hurisevat niin kovaa kuin jaksavat. Jokin tassu kokeilee herätyskellon johtoa ja jokin toinen tassusatsi menee jo kohti tyhjää ruokakuppia. Herääminen on nykyään paljon mukavampaa puuhaa kuin aikaisemmin!

Parvekkeen oven edessä on vaki-ihmettelypaikka (sen tietää lukuisista nenänjäljistä ikkunassa). Nyt paikalla on muhkea tyyny mukavuuden lisäämiseksi!

Kaikki kivoimmat lelut oli tungettu kylppärin lattiakaivoon. Peseminen pelasti ne!

Narun tuttu vinkura asento jalkojen päällä

Ruudussa liikkuu jotakin kiinnostavaa ja tassu lähti jo eteenpäin, muttei sitä millään jaksa, kun on niin ihanan lämmin sylissä....

Villa valtasi sylipaikan vähän myöhemmin, kun kirjonnan langat olivat kertakaikkisen magneettisia. Tekeillä joululiina noin kolmatta vuotta... Ehkä tänä jouluna!

Elokuun viimeiset kauniit päivät

Yhä vain on lämminta, vaikka syyskuu alkaa ensi viikolla. Lisäksi kosteus niin johan ahdistaa, paitsi tyttöjä, joiden iltajamit vain kiihtyvät, kun viilenee! Aamulla sain sentään nukuttua liki kymmeneen, koska puuhasimme eilen niin, ettei saanut päiväunia nukuttua.

Aamujamit päätyvät aina minun päälleni ja nyt tuli nukkujallekin vähän naarmua: Naru seurasi siskoaan ylitseni ja loikkasi ilmaan, kun Villa kääntyikin vastahyökkäykseen. Loikka päätyi käsivarrelleni ja sille laskeutumista säikähtäen Naru ponnisti kädeltäni uuteen loikkaan. Takajalan kynnet on aika leveät ja naarmut sen mukaiset. Ei paljoa enää nukuttanut…

Lauantaina siivosimme kolmen voimin kämppää:) Kissanhiekkaa on aina joka paikassa, vaikka yritän ottaa harjalla aina enimpiä. Viime viikon paras leikki on ollut roskisten kumoaminen ja osa hiekasta on sitten inhaa pissakokkaretta. Törkykorvat piti myös taas putsata. Vaikka se toistuu säännöllisesti, Villa pistää raivokkaasti vastaan. Täytyy säännöllisesti haistella ja putsata, että huomaa, jos siellä on sittenkin jotain tulehdusta.

Viime viikon kuvia seuraa. Hieno tyttöjen salaatti on viljeltyä suolaheinää!

Vaaleanpunaiset tassut on aina yhtä ihanat. Syysviltit on jo kaivettu komerosta esille viileitä iltoja varten

Punaruotoinen viljelty suolaheinä on maistunut, ruukullinen on jo melkein syöty

Kukkapöytänä toimivan Ikean kenkähyllyn hyllyt on pitänyt tyhjentää. Nykyinen sisältö kuvassa!

Ai katesoraa taas lattialla? En minä kyllä, vaikka olin juuri ruukun reunalla, se oli Villa! Tai sitten tonttu...

Hetki sitten otettu kuva Narusta parvekkeen lattialla. Mikä ihmeen asento tuokin on? Aurinkoa edelsi ukkonen, jota pennut vähän hätkähtivät, vaikka aikaisemmista ei ole piitattu

Parvekkeen kaiteella ollut ruukku alkaa olla jo vähän rouhea sisällöltään. Aika viedä biojäteastiaan... Tytöt hehkuvat valoa, kun ovat auringonpaisteessa, kuvien otto on melkein mahdotonta, koska kuviin tarttuu vain läntti valoa!

Hait saalistavat aina yhdessä:) Oven taakse on siistiä mennä ja sitten peruutetaan pois. Ja sisko on naama ikkunassa kateellisena odottamassa

Nostin kivet kuivaan nurkkaan, koska sade tekee lätäkön kivien alle eikä se enää kuiva kuten kesällä. Jos lattialla on jotakin, se kierretään ja talutin jää jumiin. Villan vuoro ihmetellä, miksi ei pääse eteenpäin

Kuvaukselliset murkut

Pennut ovat selkeästi kasvaneet ulos vauvavaiheesta ja pitkäraajaisina ja holtittoman oloisina kuvastavat täydellisesti murkkuideologiaa.

Pari päivää sitten Villa oli keskellä keittiön ikkunaa: laskosverhossa oli kärpänen ja sitä piti pyydystää. Kaikilla neljällä tassulla sitten roikuttiin, kunnes kertakaikkiaan oli pakko myöntää, että kärpänen lensi jo pois. Hengitin vasta, kun Villa oli lattialla asti… Kiitos siskonmiehen, laskosverhoon tuli vain siistit pienet kynnenreiät, eikä tipahtanut koko hökötys…

Siskon kanssa vierekkäin, aww

Komeron hyllyt on taas kerran tongittu… en vaan millään tunnu oppivan, että oven sulkeminen ei riitä – laatikko on muistettava laittaa pönkäksi. Aamuherätys on noin varttia aiemmin kuin kello soi, mutta en värähdäkään, koska herätys siirtyisi varmaan taas varttia aikaisemmaksi. Johdot ja villasukat ovat aivan mahdottoman ihania. Uusi lelu Jumbosta on maailman paras tai ainakin toiseksi paras pinkin karvapallon jälkeen:)

Ihana Naru. Kasvot ovat aivan ihanat ja vielä pinkki vauvaviltti, sydän sulaa...

Villan upea häntä kasvaa kasvamistaan

Narun asennot ovat aina yhtä kummallisia, suloisia ja kuvauksellisia

Jogurtti maistuu erityisen hyvälle kissamukista

Syksyn mittaan päivät alkavat olla pidempiä. Pilates alkoi eli olen kotona vasta seitsemäksi. Syyskuussa alkaa kalligrafiakurssi, joka päättyy vasta puoli yhdeksältä…

Parvekkeella on vielä tarennut olla. Narun kasvot ovat taas aivan uskomattomat. Katse on intensiivinen, koska pihalta kuuluu lasten ääniä. Naru ei voi ymmärtää, miksi he eivät tule leikkimään hänen kanssaan!

Pöydältä näkee paremmin, mutta mami on hermona, koska voi tapahtua jokin hurja loikka

Kameran rannenaru on HYVIN kiinnostava. Otin useamman kuvan, mutta Naru on useimmissa vain epäselvä läntti

Kissakuvien sekaan kuva kotoa: uusi keittiön seinäkello sopii täydellisesti väreihin

Villa nukkuu aina yhtä suloisena vasta lahjaksi saadulla Pentikin pinkillä huovalla

Kaikista kissoista on ihanaa tunkea koloihin ja laatikoihin. Tässä Villan taidonnäyte, kun piti jotenkin ovelasti päästä tassuiksi käsityön lankoihin

Syksyasetelma parvekkeelta. Viikonloppuisin ehtii jo tulla pimeää ennen nukkumaan menoa ja kynttilät ja lyhdyt on kaivettu esille

Paras lelu: pinkki karvalelu. Ydin on ihan pieni eli lelu koostuu pääasiassa karvoista. Tässä Naru suhisee lelun läpi siskolleen, joka haluaisi myös ihanan lelun

Jostakin syystä puolentoista viikon yli sadassa kuvassa esiintyy Naru paljon useammin… Villa yleensä lähtee heti kohti kameraa kuin se olisi lelu, joten otetut kuvat yleensä esittävät jotakin valkoista, josta ei erota onko se lunta, valoa vai kissa.