Viimeinen aurinko

Keisarinnat ovat nauttineet muutamasta ihanasta auringon päivästä. Auringon osuessa valkoiseen ei kameran linssiin tartu kuin hehkua.

Ruoho ei enää kasva ja kaupasta on pitänyt tuoda salaatti massujen hoitoon. Karvaa ei lähde enää niin paljon kuin lopukesästä, mutta kyllä furminaattoriin tavaraa jää. Siispä salaattia, koska varsinkin Villa joskus oksentaa karvamassun tyhjäksi matolle.

Vaihdoin yhden laatikon ajaksi ruoan toiseksi ja olen saanut karvaita katseita aamuisin. Raksutkin on olleet ihan pahoja, kun sain vinkin lihaisammasta merkistä. On keisarinnat samaa maata kuin minäkin: herkkua eikä mitään terveellistä!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Ihana vapaus

Heräsin aamuyhdeksältä siihen, että Naru seisoo päälläni. Kun sain silmäni auki, Naru käänsi anovasti päätään, että rapsuttaisin kutiavan kaulurin alta. Ilman laseja näin aamuhämärässä, että kaulurin pykälien kohdalla olevat karvattomat alueet olivat jo kahden euron kolikon kokoisia. Eihän tällaista sielu kestä. Otin sillä sekunnilla kaulurin pois ja Villan tullessa ihmettelemään kaulurin ropinaa, Villalta samoin.

Villan piti päästä lattialle, mutta Naru ei hievahtanutkaan, vaan ryhtyi nuolemaan kutiavaa arpea kaikin voimin. Molempien pesusessio kesti siihen asti, että olin kunnolla tajuissani ja pukeissa, jotta sain ruokaa kuppeihin. Sitten syötiin. Ja sitten leikittiin. Voi miten leikittiinkään! Painia ja juoksua niin, että sohva romisi, koska se on reitillä:) Sitten taas leikittiin ja painittiin ja sitten taas juostiin.

Ihana keltainen pallo löytyi, missä lie ollutkaan, mihin ei päässyt kaulurin kanssa. Pakettinarun sai taas suuhun ja sääressäni on monta uutta koloa Villan kynsien jäljiltä, sillä jos se ei heti huomaa, niin pysäytetään sääressä roikkumalla leikkimään!

Narun arpi punertaa hieman, siinä oli enemmän rupea. Narun haava oli kipeämpi ja parani pikkuisen hitaammin tai tämä johtuu Narun luonteesta – joka tapauksessa syynä lienee alusta asti sinnikäs raahautuminen paikasta toiseen, vaikka Villa vain nukkui..

Leikkeihin ja peseytymiseen ja painimiseen meni monta tuntia. Nyt kun kämppäkin on siivottu, Valkeat Sisaret nukkuvat puhtaissa lakanoissa aivan raukeana. Ah onnea!

Pönttöpäät

Nyt on prinsessat sitten leikattu ja parin päivän jälkeen alkaa olo jo olla parempi. Naru varsinkin oli vielä ihan pöpperöinen, kun päästiin kotiin torstaina ja perjantaina nukuttiin ihan reporankana. Villa on koko ajan ollut nuutuneempi, ei perjantaina vielä oikein syönytkään, muuten kuin kädestä.

Lauantaina käytiin jo kakallakin ja eläminen oli vähän helpompaa, kun kamppailtiin liimalaput pois haavojen päältä. Narun irtosi kohtuuhelposti, vaikka ponnistelikin vähän vastaan. Villan karvat tarttuivat reunoihin ajelusta huolimatta ja vaati itkua ja painia saada lappu irti. Haavan tuuletus on nyt ihanaa ja vielä parempi, jos mami rapsuttaa ajellun alueen reunoilta. Myös kaulurin alta kaulasta rapsutus on niiiin ihanaa.

Sain ystävänpäivän kunniaksi siskolta tulppaanikimpun. Ajattelin, ettei tässä vielä pöydillä pompita ja jätin yöksi keittiön pöydälle. Eikö vain kolmelta yöllä sunnuntaina kuulu kolahdus ja maljakko on rikki kumossa pöydällä ja vedet pitkin. Onneksi tulppaaneihin ei laiteta paljoa vettä. Kurjempaa oli, että tuli siruja ja säikähdin tietysti, että tassu on rikki. Ei onneksi ollut, mutta meni tovi ennen kuin sai unen päästä kiinni.

Kämppä on kuin turkkilainen sauna, kun on kaikki lämmitys täysillä ja tuuletus minimissä, koska kotihoito-ohjeissa käskettiin pitää lämpimässä ja vedottomassa paikassa. Naru nukkuu enimmäkseen hyvin lämpimällä kylppärin lattialla ja Villa valtaistuintyynyllään, joka on siirretty seinän viereen, pois parvekkeen oven luota, jossa se näköalan vuoksi yleensä on.

Haavat näyttävät siisteiltä ja molemmat niin virkeiltä kuin olosuhteisiin nähden voi olettaa.  Näin huoltajan näkökulmasta rankinta on lopultakin ollut luovutushetki torstaina. Unipiikki annettiin, kun olin vielä paikalla paijaamassa ja huone oli sama, jossa Salli nukutettiin kuolonuneen. Vähän olin järkyttynyt, taisivat ihmetellä, kun rutiinitoimesta oli täti ihan itkussa silmin. Tai arvasivat, kun katsoivat vanhoja papereita. Luulin suruajan jo menneen, mutta suru oli ihan yhtä läsnä kuin silloin syyskuussa 2008.

Valkeat Sisaret ovat jo vähän vähemmän valkeita ja taitavat viikon päästä sunnuntaina, kun kaulurin saa ottaa pois, olla aika ryytyneitä. Pidän toki silmät ja pepun siten puhtaana, ettei likaisuudesta mitään tulehduksia tulisi, mutta ei turkki pysy puhtaana, kun oma pikku kieli ei pidä paikkoja järjestyksessä. Täytyy ostaa salaattia ja karvamaharaksuja ensi viikonlopuksi…

Aha

Titaanien taistelu pöydällä

Aww

Mustanaamio

Jalka-häntä-jalka

Uusi lelu

Tammikuun aurinkopesu

Narun tempaus

Heräsinpä yksi aamu ja Narulla oli ylimääräisiä mustia länttejä naamassaan. Naru on ollut extralevoton pari viikkoa – öisin. Naukaisee myös päivällä, jos ei nuku, syö eikä ole leikki päällä, oletan siis olevan mielenilmaisu siitä, että on niin tylsää. Ruoka maittaa ja vatsa toimii ja silleen, joten ei liene kipeä. Naru osaa avata uuden televisikaapin ovet ja laatikot ja ne olivat auki. Mustat läntit ovat kaiketi sitä mustaa pölyä, jota laitteisiin saattaa tulla…

Tänään sinnikkäästi pysyin petissä yli yhdeksän, vaikka Naru jälleen kerran nousi 4.50 aamulla. Nouseekohan silloin jo aurinko vai miksi se on sama aika joka aamu? Tytöt olivat riemuissaan, kun se vihdoin nousi ja aloittaivat leikit. Uuden leikkiputken (kiitos vinkistä, Barbro!) sivukäytävistä tultiin ulos ja puuhattiin kaikenlaista. Villalla on tapana ottaa saaliita: nallet ovat erityisen miellyttäviä, Naru rakastaa sukkia. Tänä aamuna Villa päätti viedä televisikaapin päältä taljan leikkiputkeen.

Talja tuli alas kaapin päältä ilman suuria haavereita tai en usko ainakaan, se vaihe tapahtui selkäni takana. Mutta kun se oli lattialla, tuli ongelmia. Villa sai hyvän otteen taljan kulmasta ja lähti raahaamaan, mutta jos kaikki neljä käpälää ovat taljan päällä niin eihän se siitä mihinkään liiku. Kyllä nauratti… Hetken pohdittuaan ja pyörittyään ympyrää Villa sai taas tassut lattialle ja sai raahattua eteenpäin, mutta eihän se siihen putkeen mene. Aamu ovat harvoin näin hauskoja!

Kuvissa on muutama muukin ikimuistoinen hetki, joista oven päälle hyppy (tuolin päältä toki) oli ehkä komein!

Korvienpuhdistuspäivä

Kävin hakemassa apteekista korvienpuhdistustipat pennuille.

Tippojen saaminen korviin vaati hieman ponnistelua. Ohjeen mukaan pitäisi saada viisi tippaa korvaan ja sitten hieroa sitä päältä. Pentu pudistelee tipan pois heti, kun sen sinne saa! Nopeilla reflekseillä ja kunnon otteella päästä se kuitenkin onnistui. Villan vasen korva oli aivan kauhea. Ei kuitenkaan haise pahalta ja antaa koskea siihen. Ohjeen mukaan korvaan saisi laittaa jopa 15 tippaa, joten ajattelin laittaa siihen korvaan useamman tipan. Puristin pulloa liian lujaa ja korvaan lorahti varmaan 30 tippaa…

Päätä on nyt sitten pudisteltu niin että korvat lopsuu hassusti ja parin tunnin jälkeen on asetuttu nuolemaan itseä ja siskoa. Villa pesee Narun vasenta korvaa aina vain uudelleen, Narua alkaa jo tympäistä, kun korva ei vaihdu!

Olimme hetken parvekkeella ennen taistelua korvista. Naru pureskeli kiihkeästi valjaan osaa, joka sojottaa ulospäin ja jäi sitten hämmästyneen näköisenä istumaan. Tungin valjaan pään pois näkösältä ja jotakin tipahti. Se oli maitohammas! Naru lipoi vähän huuliaan ja lähti jatkamaan leikkiä seuraavan asian kanssa. Yritin ottaa kuvan, mutta kissanpennun maitohammas on niin pieni asia, ettei siitä oikein kuvaa saanut. En sentään ottanut muistoksi, oli vähän verinenkin…

Ihania hetkiä

Lehtien keräyskori

Pennut ovat vaikuttaneet elämääni aika paljon. Ehdin oppia rauhalliseen, vanhaan kissaan. Nyt aamut ovat pidempiä, koska yön jäljet on ensin korjattava pois. Rikkoutunut taulu on surkein tulos, tavanomaisin lattiakaivon kannen laittaminen paikalleen. Yleensä nostan pienimmän hiekkalaatikon sen päälle, mutta jos unohdan, kansileikkiin herää noin 5.30 aamulla.

Kori, johon kerään keräyspaperin, on saanut pehmusteen. Aamulla paini lehden kanssa on tarpeeksi rasittavaa, en halua kuulla yhdeltä yöllä painia lehtikasan kanssa! Aamulla on myös annettava tyttöjen oma ruoka, kun valmistan omaa aamiaistani. Toistaiseksi vain yksi kinkkusiivu ja toisena aamuna juustosiivu on saatu napattua valppauteni herpaannuttua. Ohuen kurkkusiivun antaminen on myös hyvä harhautus: Villa leikkii sillä aikansa ja lopuksi leikkiä tarkkailtuaan, Naru nappaa ja syö sen.

Iltaisin leikitään parhaan lelun kanssa: tikun päässä olevan vaaleanpunaisen tupsun kanssa. Ja sen jälkeen on matot rutussa… Viimeisin tuhotyö oli kirjahyllystä napattu pussillinen pieniä simpukankuoria.

Näky lattialla, kun tulin töiden ja kaupassakäynnin jälkeen kotiin 25 asteen helteessä

Vaatekomeroon pääsyä vaikeutan raskaalla puulaatikolla, jonka pehmustin samalla öiseksi nukkumapaikaksi. Jos aamulla ei herää leikin ääniin, niin sitten herään siihen hikiseen oloon, joka tulee, kun kaksi kissaa nukkuu päälläni.

Uusi nukkumapaikka, joka samalla toimii ovistopparina

Vesileikit ovat edelleen ihania. Naru tulee ihmettelemään altaaseen heti, kun huomaa minun olevan asemissa ja jää pällistelemään, vaikka avaan hanan juoksemaan suoraan sen selkään. Villa nousee heti pois, mutta ei mitenkään paniikissa. Ja kun ollaan märkiä, tullaan painimaan lehden kanssa ja joka paikassa on mustia tassunjälkiä…

Naru nukkuu vuoteella

Mutta kaiken kaikkiaan tytöt, kärpät, sormukset, pennut – ovat aivan ihania. Monta ihanaa näkyä jää tallentamatta, mutta joitakin saan kiinni: enimmäkseen, kun on uniaika.

Unipesä

Siskon korva on likainen

Näköalapaikasta käydään säännöllisesti kiistaa

Havainnoin vähintään kolme painia päivässä

Sitten siirrytään lattialle, koska raapimapuun taso on liian pieni painille

Mutta on liian lämmin painia kovin kauan

Naru koripesässä, Villa jalan vieressä, televisio vasemmalla:)

Villa nukkuu usein vieressäni pöydällä

Narun paha ilme (valo on takanani) ja vaaleanpunaiset anturat