Viimeinen aurinko

Keisarinnat ovat nauttineet muutamasta ihanasta auringon päivästä. Auringon osuessa valkoiseen ei kameran linssiin tartu kuin hehkua.

Ruoho ei enää kasva ja kaupasta on pitänyt tuoda salaatti massujen hoitoon. Karvaa ei lähde enää niin paljon kuin lopukesästä, mutta kyllä furminaattoriin tavaraa jää. Siispä salaattia, koska varsinkin Villa joskus oksentaa karvamassun tyhjäksi matolle.

Vaihdoin yhden laatikon ajaksi ruoan toiseksi ja olen saanut karvaita katseita aamuisin. Raksutkin on olleet ihan pahoja, kun sain vinkin lihaisammasta merkistä. On keisarinnat samaa maata kuin minäkin: herkkua eikä mitään terveellistä!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Arkisia iloja

Syksy on ehkä joskus tulossa, vaikka tänään on taas hellelukemat mittarissa. Syksyllä on intoa ja suunnitelmia: Pilates ja Aerofit -ilmoittautumiset on hoidettu ja kalenterissa konserttia ja sellaista. Shoppailu kohdistuu vihkoihin ja kyniin, vaikka kouluajoista on jo iäisyys.

Lauantaina oli kaksi mukavaa tapahtumaa: entisen, eläköityneen pomon tapaaminen ja nykyisen virkahuoneen sijaintipaikan bileet. Jostakin syystä molemmat edellisen työpaikan pomot ovat tarttuneet vapaa-ajan kalenteriini aina säännöllisen epäsäännöllisesti ilmaantuvina merkintöinä. Nyt suunnittelemme vielä tälle syksylle teatteria. Illan juhlat olivat minulle sikäli epätavanomaiset, että en kyennyt väistämään tanssiin kutsua. Ja vielä rumbaa… Mutta viejä onnistui pitämään varpaansa pois alta, joten ei tule lääkärinlaskua maksettavaksi.

Kylpyhuone on tällä välin saanut seinälleen pyykkikassin, jolla on helppo viedä ripustettavaksi puhtaita parvekkeelle. Tiimarista tuli ostettua vihkojen ja kynien lisäksi ihania nauhoja, jotka ovat omiaan skräppäykseen sekä uuden alustan kissanruokakupeille. Kirjahyllyssä on nyt myös synttärilahjan pakkaukseen käytetty kirsikkalaatikko, jolle pitää löytää vielä parempi paikka. Kuvissa lohikäärmepeilin lopullinen sijoitus eteisessä ja makuuhuoneen uusi koriste Ikean kynttilöillä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Suloinen syksy

Ihana syksy on saapunut. Aurinkoiset kuulaat päivät ja pimenevät illat ovat minun. Tuuli ja sade hiljentävät ja saavat ajattelemaan.

Keisarinnat ovat tarmoa täynnä! Viileä ilma kannustaa leikkeihin ihan toisin kuin sulattava helle. Tulin tänään töistä ja katsoin että mikä ihme valkoinen mytty on heti sisäoven luona. Valkoinen kirjontalanka oli saatu kynsiin, en tajua miten. Langat ovat kirjahyllyn keskihyllyllä kirjarivin päällä. Olen viime ajat kutonut, joten en ollut ainakaan edellisenä iltana sitä pudottanutkaan mihinkään. Lanka oli pureksittu ja mytätty…

Pidän Valkeille Sisarille aina salaattia pöydällä. Sellaista muoviruukussa kasvavaa, jonka saa suojaruukussa elämään ihan hienosti. Erään kerran tyngäksi kaluttu salaatti oli raahattu leikkitunneliin. Pari päivää sen jälkeen selän takaa kuului pyytävä naukaisu ja kun käännyin, siinä istui Villa tytyväisenä omenan vierellä! Nahistunut omppu oli asunut divaanin alla jonkin aikaa ja nyt sillä haluttiin taas leikkiä. Ei siis hedelmiä pöydälle.

Naru on aina vain tarkempi sapuskastaan. Oikeastaan vain pari laatua ja raksut kelpaavat. Mutta tyttö voi paksusti, joten nureksikoon sitten. Kakat ovat aikasta muhkeita, kesällä ruoka maistui vielä huonommin.

Kun itsekin jaksaa paremmin, säännölliset iltaleikit ovat alkaneet. Ensin väsytysjuoksu lasertäplän perässä, sitten heilutuslelulla. Aamun riemuiksi kaivoin pitkästä aikaa pakettinauhaa esiin (sitä valkoista muovijuttua, jota on firmojen postipaketeissa). Piilotin ne kun eivät enää kiinnostaneet ja nyt ovat taas ihan parasta. Laskin, että kiirettömänä päivänä, kun aamupalaveri ei odota ja tulen ajoissa kotiin, saatan viettää tunninkin heiluttaen jotakin lelua <3

Rakkaat riiviöt painivat lattiatyynyjen hallinnasta. Nyt kun niitä on kaksi, yksi voi nukkua niiden välillä rohjottaen joten toinen Sisar joutuu yhä nukkumaan toiseksi parhaalla paikalla. En ymmärrä, miten saan koskaan mitään tehdyksi. Jos en leiki pienten kanssa, ihailen heitä käsi poskella.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Öistä energiaa

Valon lisääntyminen on aiheuttanut vaikeaa levottomuutta Valkeissa Agenteissa. Kärpäset ja linnut ja pöyhiukkaset näkyvät nyt öiseenkin aikaan. Mikään murina tai tyynyn heittely ei auta oireisiin: patterin päälle loikkaaminen, verhossa roikkuminen, siskon hännän tavoittelu patterilta verhon läpi (kaikesta tästä aiheutuu patterin kolinaa ja sitä hermoja raastavaa ääntä, joka syntyy, kun paksua verhoa kynsitään). Lyhyet yöunet aiheuttavat lievää hysteriaa, varsinkin yhdistettynä pieneen annokseen alkomahoolia…. Miksi ottelut kärpästen kanssa eivät tapahdu olohuoneessa? En tietäisi niistä mitään!

Viikolla Villa päätti, että Naru on nalle: tukeva ote hännästä ja ei kun raahaamaan kohti kaukaista nallepiiloa. Naru ei tykkää yhtään… Naru on alkanut taas päästä niskan päälle siskosten kähinöissä. Ilmeisesti Agentit ovat niin saman painoisia ja muutenkin tasaveroisia, että hienoinenkin värähdys olosuhteissa saa arvoasetelman muuttumaan.

Ruoka maistuu molemmille liiankin hyvin ja yritys vähentää annosta saa aikaan katkeria mielenosoituksia. Molemmat vain alkavat näyttää enemmän pötkylöiltä kuin keisarinnoilta… Niinhän se on, että kotieläin muistuttaa omistajaansa. Päteeköhän se kissoihin, kun yleensä on puhe koiraystävän valinnasta? Kakan määrä on myös huomattava, onneksi ei tarvitse ojanpohjilta kerätä näiden jätöksiä!

Kuvagalleriassa on tallennettuna äärimmäisen suloisen, nukkuvan Villan pienetkin asennon muutokset. Unet oli pakko saada ottaa sängylle kasatussa, pyykkäystä odottavassa läjässä, jonka värit sattuvat olemaan sangen hempeät. Täydellistä! Kuvissa Naru nauttii vasta vaihdetusta lakanasta ja aamupainin voittajan palkinnosta: levosta tähtityynyllä.

Sain kylään toisen kissaihmisen, joka toi mukanaan suloisen kissakortin, pikkupullon kuoharia ja kissa-aiheisen soittorasian. Kissakortti on kauan aarteena säilytetty, Kreikasta tuotu. Olen asiaankuuluvan vaikuttunut uhrauksesta! Kortin aiheteksti on “The cat’s doll”, mutta käsin kirjoitettu osuus on paljon vaikuttavampi: “Valliraitin Valtias, Silkkiturkin Ilmarinen (alias Teppo) lähettää ihailevat terveisensä Kauniaisten Keisarinnoille huhtikuussa armon vuonna 2010″ Korttiin on liimattu kuva Valtias Ilmarisesta alias Teposta, mutta siitä otettu kuva ei onnistu…

Elämä on ihanaa!

Perunalastutaivas

Narulla kävi sitten tuuri. Perunalastuja rakastava kissa ei parempaa kotia voisi kuvitella.

Hieman taitaa olla paha juttu, että Naru tuntee jo äänen, joka tulee, kun Pringles-purkin kansi avataan. Silloin juostaan ja kovaa, että varmasti saa oman osansa perunalastuista.

Keisarilliset bileet

Valkeita Korkeuksia eli Keisarillisia Sisaria juhlittiin kahden päivän verran. Ensin tulivat täti ja setä, Mörkö- ja Aave-serkkujen emot. Heiltä saimme Italian-matkan tuliaisia, myös toffeerasian kiitokseksi kissanhoidosta. Tänään kävi kummitäti omien tytärtensä kanssa. Kaikki neljä keskenkasvuista olivat tohkeissaan tapaamisesta!

Sisaret saivat oman kermatilkkansa lauantaina, mutta kermakakkua, keksejä, karkkia ja Pepsiä nautittiin molempina päivinä ja jäi tähteeksikin. Kummitäti toi oikeaoppisesti lahjan Sisarille, ihanat höyhenlelut:)

Kiitokset juhlijoille! Vielä muutama kuva juhlallisuuksista…

Tervettä elämää

Tuuletan tässä pyykkipäivän kunniaksi pitkästä aikaa. Olen varonut vetoa, koska prinsessoiden vatsoista on vasta alkanut tuntua sänki käteen, en halua mitään vilustumisia. Äsken Naru sitten aivasti ja menin kiireen vilkkaa sulkemaan sen ikkunan…

Pienet ovat energiaa täynnä, ruoka maistuu ja ovet vain romisevat painiessa ja kovan pallon perässä juostessa. Vatsan lisäksi kanyylin paikat etutassuissa ovat yhä karvattomia, joten aika raasun näköisiä yhä ovat. Namipussit ovatkin rapisseet ahkerasti, mutta nyt piilottelen nameja ja osa hupia on sitten löytää ne kätköistä.

Pennut eivät ole vieläkään oppineet, että heilutuslelut eivät ole siivouskaapissa, vaan samassa kaapissa keittiössä, missä kissanruoatkin ovat. Siksipä iltamenojen aikaan papittaret palvovat eteisen ovea, kunnes kuulevat lelun äänen olohuoneesta. Televisiokaapin päällä on nyt tyynyjä, ei enää vilttiä, mutta tyynykin kelpaa hienosti nukkumiseen!

Töistä kävi kollega kylässä ja toi uusia leluja. Karvatassunalle kumilangan päässä on mainio ja rapisevat hiiri ja pallo ovat jo kuluneet leikeissä. Aamulla ennen imurointia laitoin matolle kuivattua kissanminttua, se aiheutti painimatsin kuten aina, vaikka molemmilla on oma pikku kasansa matolla.

Marraskuusta huolimatta

Suomen talvisäät ovat olleet viime viikot aika ankeat. Eikä muutenkaan ole aina niin kovin kivaa. Mutta kun kotona on prinsessat, maailmassa on valoa.

Laserlelu on edelleen huippua, mutta nyt ovat alkaneet nirsoilun ajat. Lattialta ja pöydältä syödään ihan mitä vain, mutta omasta kupista vain tietyt pussit ja Narulle vain raksut ja parin euron pikkupurkit sapuskaa, josta voisin tehdä tonnikalaleivän itsellenikin.

Kodista on vissiin tullut kissaturvallinen, koska katastrofeja ei enää satu. Karvoja on ihan joka paikassa, alkaen aamuisin nenässäni. Kyse ei ole allergisesta reaktiosta tai muuta kamalaa, kutittaa vain vietävästi ja sitten kun vetää neljän sentin (Villan) karvan ulos nenästään, niin tuntuu taas ihmismäiseltä. En ymmärrä, miten Villa sen tekee…

Pari kertaa on nyt ollut kylässä tyyppejä, jotka ovat tosi mielenkiintoisia. Kuten tämän päivän vauvavieras, joka esti täysin päiväunien ottamisen. Ja aiemmin viikolla käyneet tädit taidettiin lumota, kuten kaikki aiemmatkin vieraat.

Mykistävä viikonloppu maalla

Vietän aika ajoin aikaani maalla eli Vantaan metsissä siskoni luona. Se on ainoa mökkipaikka, jossa käyn synnyinkotini lisäksi. Kyseessä on suurehko asunto neljännessä kerroksessa…

Viikonloppu maalla sujui tällä kertaa todella vauhdikkaasti, kun Valkeat Sisaret, kuten rakas blogikaveri prinsessojani kutsuu, tulivat toista kertaa kanssani kylään puppeleiden eli lintusten alias vanhojen poikien luo. Prinsessat muistivat sangen nopeasti, että täällä on oltu ja paikkojen tutkiminen vaihtui lintusten etsinnäksi.

Entiseen tapaan suvun vanhin eli Aave oli sangen äreä ja loppuun saakka murisi kumeasti heti pennun nähtyään. Mörkö oli ystävällisen utelias ja olisi halunnut leikkiä, mutta pennut joko suhisivat, kyyristelivät kauhuissaan, näyttivät tassua tai painelivat pakoon. Tai tekivät nämä kaikki. Lauantaipäivän päätteeksi Naru ei juuri piitannut enää Möröstä ja käytti aikaansa saunassa kesyttämällä Suurta Valkeaa. Sunnuntain puolella nuuhkittiin jo tuttavallisesti pyllyä puolin ja toisin.

Villa ei täysin rentoutunut koko aikana, vaikka päästi Mörön jo aika lähelle ja vähän nenää nuuhkaisiin. Aika ajoin Villa oli aivan vauhko. Kumpikaan ei alkuun syönyt mitään, sunnuntaina raksut jo menivät. Yöllä olivat pissat onnistuneet, mutta Villa uskalsi mennä kakalle vasta aamupäivällä, kun oli turvallisempaa.

Yö meni suht rauhallisesti, mutta mitä aamuyöstä tuli seurattua, kissat eivät juuri nukkuneet. Möröllä oli kaksi hännystelijää riesana koko ajan. Vaikka isot haamuveljet olivat niin pelottavia, he olivat myös äärimmäisen kiinnostavia. Matkat molempiin suuntiin kestettiin yhdellä naukaisulla!

Kävimme sunnuntaina hakemassa valmiit ruoat ja sillä välin tilanne oli tasaantunut niin, että kaikki kissat nukkuivat. Naru tuli ihmisten väliin sohvalle nukkumaan, kun olimme syöneet ja Villa katosi sängyn alle turvaan nukkumaan.

Nyt ollaan taas omassa kotona ja antaumuksellisen syömisen jälkeen nukutaan aivan reporankana.

Ja sitten pakollinen kuvakavalkadi:

Ihmeellinen elämä

Vaatekaapin sisältö ei lakkaa ihastuttamasta tyttöjä. Unohdin tänä aamuna pönkätä kaapin oven laatikolla kiinni ja tilaisuuteen tartuttiin heti! Vaikka piilotin villalangat extrasyvälle ja -korkealle, nekin oli löydetty ja se on paha juttu,  jos sattuu menemään suuhun. Puikkoja oli pitkin lattiaa, toivottavasti löysin ne kaikki.

Eilisen aamun kurkkusiivu läiskähti leikin lomassa kiinni uunin luukkuun, se oli aivan uusi, hämmästyttävä ilmiö:) Mutta vanha tuttavuus sukat jaksavat herättää suuren tunteen pienen kissan rinnassa. Jokainen näkyviin jäävä sukka kiikutetaan oitis ruokakupin luo, sohvan alle tai kylpyhuoneen matolle – parhaita leikkipaikkoja kaikki. Odotan vain, milloin sukka on tungettu kylppärin lattiakaivoon…

Naru on keksinyt uuden leikin: aamupesulle könytessäni Naru juoksee edelle ja menee makaamaan altaaseen. Sitten ollaan onnesta soikeina, kun valutan vettä päälle ja selkä on aivan märkä. Hetken kuluttua noustaan pois ja kastellaan kaikki lähistöllä ravistelemalla oikein kunnolla. Ei mitään tavallisen kissan käytöstä, sano.

Ilmojen viilennyttyä vähän nukutaan aina vain lähempänä mamia. Poikittan sängyllä pitkällään odotellaan, että joko se sieltä tulee niitä iltatoimiaan tekemästä. Yöt ovat sujuneet hyvin (paitsi että jalkalamppu on teurastettava joka yö), ilmeisesti koska on pimeämpää.

Ostin tänään keittiöön uuden kellon. Kelloa ei ole koko kesänä ollut, mutta nyt löysin hyvän ja oli käyttää synttärilahjaksi saamani lahjakorttikin (kiitos, you-know-who). Koska sen alla olevaa ristipistotyötäkin on yritetty saada alas koko kesä, puhumattakaan keittiön laskosverhon nauhoista, voin vain kuvitella miten kiinnostava raksukello on yön hiljaisuudessa. Yöpöydällä oleva digitaalinen herätyskello on hyvä lelu myös, koska siinä on virtajohto. Myös digitaalinen sisä-ulkolämpömittari toimii ulos menevän anturin avulla, sen suojamuovissa on jo monta hampaanjälkeä.

Miten kissanpentu näkee, kuulee ja maistaa kaiken? Hämmästyttävää miten monta rikki menevää asiaa omistankaan. Ai niin, maksamakkara on muuten paras ihmisen keksintö IKINÄ!