Villa nukkuu kopassa junamatkalla
Sitten koitti aika lähteä kohti omaa kotia pääkaupunkiseudulla. Papan autossa piti vähän naukua, mutta junamatkan ajan suorastaan nukuttiin, kun tilanne oli ensin arvioitu turvalliseksi. Pennut matkustivat samassa kopassa – talvella joutuu jo laittamaan omiinsa. Perillä joutui ensin arestiin kylppäriin, jotta ehdin pelastaa kukat parvekkeelle ja kirjahyllyn päälle. Sitten tutkittiin täysillä! Puolen yön aikaan vielä leikittiin, ei tietoakaan nukkumaan menosta.
Paras nukkumapaikka, kun astainpesukone on päällä
Aivan alkuun Naru oli tukehtua kuivaan kukan lehteen, jonka bongasi lattialta. Ajattelin, että hyvinpä alkoi – kuola vain valui ja pentu köhi voimainsa takaa. Hetken kuluttua taas leikittiin kuin ei mitään. Ja vielä myöhällä tunki ikkunasta ulos! Miten voi mahtua siitä pienen pienestä raosta, joka ikkunaan jää, kysyn vaan? Olisi pitänyt muistaa, että mahtui sohvan alle ja se sohva oli matala… Siskontyttö pelasti, kun tassut olivat ikkunalaudalla ja takatassut vielä pokalla (ikkuna avautuu ylälaidastaan). Kädet hädin tuskin mahtuivat nappaamaan kissasta kiinni. Naru peruutti itse lopulta sisään. Toisesta kerroksesta ei olisi ehkä sattunut, mutta kuinka olisikaan säikähtänyt ja miten olisimme löytäneet, kun singahtaisi ties minne… Sydän jyskytti vielä vaikka kuinka pitkään. Tyttö sai “ylimääräiset” kengät kiitokseksi ja ne nimettiin “kissanpelastuskengiksi”!
Paini keittiön altaan hallinnasta
Villa yritti seuraavana päivänä hypätä auki olevan oven läpi takana olevaan raapimapuuhun, kun suunniteltiin valjaiden päälle laittoa ja ulkoilua parvekkeella. Ponks vain ja pentu toikkaroi tiehensä hämmentyneen näköisenä. Parvekkeella ulkoilu ei ollut kovin kiinnostavaa, oli kivempi tutustua “setään ja tätiin” eli siskooni ja hänen mieheensä sekä leikkiä lasten kanssa. Täti jätti pöntön kannen auki ja Naru kävi kastamassa tassunsa siellä – toisena yönä kaadettiin vesikuppi… Kuljimme lasten kanssa pitkiä päiviä ja pennut oppivat nukkumaan sen aikaa. Rytmi meni ihan sekaisin: nukuttiin päivät ja sitten kihisteltiin koko yö melkein ja me ihmiset emme pystyneet nukkumaan.
Lasten lähdettyä puuhastelimme kolmestaan. Vesi on aina yhtä mielenkiintoista ja kun tytöt olivat passelisti ihmettelemässä keittiön altaan luona valuvaa vettä, täytinkin altaan kokonaan ja pesin pienet ensi kertaa. Naru oli vain hämmästynyt, Villa pisti vastaan kaikilla tassuilla. Miten pieni kissa voi venyä niin, että se yltää kaikilla tassuilla eri reunoille allasta vastustamaan veteen menoa? Koska oli lämmintä, turkki kuivui pian. Tiskipöydälle ei vielä jaksa hyvätä suoraan, vaan reitti on tuoli-pöytä-raapimapuu-tiskipöytä. Matkalla hanalle on myös hella ja ensi kertaa hellaa käyttäessäni oli jo tassut palaa, koska eivät ollenkaan tajua varoa, vaikka kuinka karjuu…
Hanasta tulee vettä. Narun asento on taas veistoksellinen!
Raivasin työpöydälle tilaa nukkumalaatikolle (jossa on mummolasta tuotu, yhä pesemätön pyyhe), koska pennut ovat aina siellä missä minäkin. Mielummin laatikossa pöydällä kuin näppäimistön päällä.
Naama tungetaan veteen ja pärskähdetään komeasti!
Täytin astianpesukonetta ja valmiiksi saatuani suljin luukun. Ja Villan tassu oli ehtinyt väliin! Maukaisi pahasti ja klenkkasi tiehensä. Olin varma, että murtui, koska laskeutui makuullekin. Hetken päästä kuitenkin taas mentiin, hypättiin alas pöydältä ja painittiin. Taas uusi refleksi opittava – katso missä pennut ovat ennen kuin suljet mitään. Jo aiemmin oli opittava, että katso ennen kuin astut mihinkään päin.
Naru on alkanut kerjätä rapsutuksia ja molemmat tulevat ainakin osaksi yötä viereen nukkumaan, kun on asustettu yksissä kaksi viikkoa. Varpaiden pureminen on hyvä keino saada aamulla ruokaa… Myös peikonlehti, joka tuotiin kokeeksi sisään, on saanut tuta maitohampaista. Aamulla on parasta, kun saa siivun kurkkua jyrsittäväksi. Tai toiseksi parasta, mutta kun se ei anna kinkkua:(
Villa nukkuu koneen lämmössä ennen kuin laitoin nukkumalaatikon työpöydälle
