Ihanaa, miten ihanaa. Saa taas NUKKUA. Petasin viikonlopuksi uudet liinavaatteet ja Valkeat Sisaret kiirehtivät omimaan karvattoman pedin. Mutta siitä viis – yhdeksän tuntia liki häiriötöntä unta on nannaa.
Naru on viime ajat ollut porukan pomo. Aiemmi Villa voitti kähinät ja valitsi nukkumapaikan ensin. Enää ei ole niin. Naru tuntuu oikein juhlivan kuningattaren sijaansa.
Kävimme parvekkeella nuuskimassa lunta ja helmikuun valoa. Villa kävi oikein pyörimässä ja maistoi lunta! Naru jäi kuninkaallisesti ovensuuhun, nuuhkutti sentään vähän. Pakkasta ei ollut kuin kolmisen astetta, mutta liian kylmä Narulle!
Naru tuntuu jatkuvasti palelevan. Tässä erikoisin asento patterin päällä lämmittelystä… Iltaisin katsomme nyt yhdessä televisiota. Aiemmasta poiketen Naru tulee syliin nukkumaan – Villa jää etäämmälle tai tulee enintään viereen. Kyse on joko uudesta pomon paikasta tai silkasta palelusta.
Patterin päältä näkee tietysti näppärästi ulos. Siirsin pöydän pois ikkunan alta, koska verhon ja varsinkin sen narun kanssa oli liian hauska yöllä leikkiä.
Rullaverho on laskettava yhä niin alas, että se menee patterin päälle jotta Naru voi mennä helposti yölläkin sen päälle lämmittelemään. Jos verho jää liian alas, seurauksena on kovaääninen paini verhon kanssa. Haittapuolena on, että sivuverhoja ei saa vetää peittämään rullaverhon reunoja eli valoa tulee, mutta silti vähemmän kuin jos verho olisi kokonaan auki. Joskus herään silti verhopainiin, koska Villa innostuu tavoittelemaan Narun häntää verhon alta, jos se liikkuu liian kiinnostavasti.
Nautin yhä suunnattomasti tästä näystä: pennut nukkuvat rauhallisesti <3
Viikolla kotiin tultuani olivat olohuoneen tauluhyllyn taulut lattialla. Taidemakumme eivät siis kohtaa? Onkohan Mucha liian graafinen ja tarve olisi luonnollisempaan ilmaisuun?
Salamavalo siis ei todellakaan saa olla käytössä <3
