Painin jäljet olohuoneen lattialla
Yritin mennä nukkumaan kohtuuajoissa, vaikka sain lainaan seuraavan tuotantokauden Tähtiportti -sarjasta. Puoli yhdentoista aikaan oli pennut leikitetty, syötetty ja laatikot siivottu yöksi ja omat iltatoimet tein nopeasti, koska väsytti jo aika lailla.
Tytöt vasta aloittivat päivän… Kun olin kaupungilla, oli nukuttu kaikessa rauhassa ja kun tulin aika aikaisin takaisin, saatiin välipala ja torkuttiin vähän lisää. Ensin puuhattiin tiskipöydällä – parvekkeella hyvin kasvanut ohra sai kyytiä, mutta jotakin kiinnostavaa oli leipälaatikon takana. Pinnistelin aivan liian lämpimässä (+28 astetta…) ja tutkin tilateen vasta, kun jompikumpi onnistui päräyttämään purkinavaajaa. Joo, omistan sellaisen ajalta, jolloin ranteeni olivat aika pitkään jostakin syystä kipeät. Ne eivät enää vaivaa, mutta käytän laitetta, koska ehdin tottua siihen. Ajattelin, että nyt on sitten toiselta naama auki, jos se oli juuri nuolemassa jotakin herkkua terästä. Mitään ei onneksi ollut sattunut, mutta jatkossa täytyy muistaa ottaa aina johto seinästä…
Kihinä jatkui, mutta mitään ei tuntunut menevän rikki. Nukahdin ehkä puoli yhdeltä. 06.16 heräsin siihen, että jalkojen päällä painittiin hurjasti. Odottelin, että tilanne tasaantuu ja nousin sitten antamaan aamuruoat. Yritän olla antamatta pikku päihin kuvaa, että on olemassa jokin temppu, jolla minut saa takuuvarmasti liikkeelle.
Menin uudelleen petiin, vaikka ei unta kyllä saanut. Aamuaurinko paistaa ehkä tunnin verran makuuhuoneen ikkunaan, vaikka aivan talon vieressä on mäki, jolla kasvaa puitakin. Eli huone oli vieläkin lämpimämpi ja tytöt puuhasivat aamupalan voimalla jotakin oikein ankarasti. Se jokin oli kaupasta tuodun vehnänoraan kanssa painiminen. Pidän pientä ruukkua päällyruukussa, johon voi sellaisessa rumassa muoviruukussa ostetun kukkivan kukan laittaa esille. Oraspurkki oli kaivettu sieltä pois ja sen kanssa oli painittu pitkin keittiön lattiaa ja olohuonetta.
Koska tuho ei ollut aivan täydellinen, päätin pujotella mullan ja korsien välissä sen verran, että saisin syödyksi jotakin ennen siivoamista. Pistin pinaattiohukaisia paistumaan pannulle (tuhma minä, olisivat terveellisempiä mikrotettuna…). Nostin valmiiksi lautasen tiskipöydälle. Otin lasiin vettä ja se saa pennut aina juoksemaan paikalle. Pannu oli kuuma ja sain huutaa tosissani, ettei sen päältä juostu, mutta huudosta ja nappausyrityksistä huolimatta pannun vierestä tultiin ihailemaan hanaa.
Ei siinä mitään, kun ei tassut palaneet, mutta lautanen pudotettiin. Ja palasilla ryhdyttiin oitis leikkimään! Pieni siru oli jo Narun suussakin. Vein pienet arestiin kylpyhuoneeseen ja imuroin kaikki tuhojen jäljet todetakseni, että letut olivat paistuneet ihan koppuraksi, vaikka eivät palaneetkaan. Söin ne silti vadelmahillon kanssa… Luin aamun Hesaria syödessäni ja sen kanssa käytiin oikein kunnon aamupaini. Koska kylppärissä leikitään lattiakaivossa, käpälät olivat märät eli pöytä oli aivan mustien tassunjälkien peitossa kaiken ruoan kerjäämisen, lehden silppuamisen ja siskon kanssa painimisen jälkeen.
Olen niin pönttö, että jos touhusta ei koidu pennuille vaaraa, kuten lehden silppuamisesta, naureskelen touhulle vieressä ja nautin showsta, vaikkei varmaan pitäisi. Nyt sitten nukutaan aivan helteestä lötkönä ja kerätään voimia seuraavan yön touhuille.
Villa nukkuu parvekkeen ovien välissä
Naru tuli viereen sohvalle varmistamaan, ettei mikään mielenkiintoinen tapahtuma tai syötävä jää huomaamatta
