Viisas vieras

Pyysin erittäin ovelasti pomoani kehityskeskusteluuni omaan kotiini. Tainnutin hänet ensin pastalla ja mutakakulla!

Edellisestä vierailusta viisaana hän kaivoi päälle vaaleat kesävaatteet. Edellisellä kerralla mustat housut oli teippiharjattava ennen seuraavaa paikkaa.

Villa oli jälleen se uteliaampi tapaus, roikkui lahkeessa ja tunki lautaselle ihan katsomatta mitään arvoasemia Villa on myös saaliinhimoinen: linnut ja oravat pihalla saavat natkuttamaan sitä ihme tuskanääntä, jota kissat saaliin ollessa tavoittamattomana pitävät.

Naru on viihtynyt kyljessä kylmien kelien palattua. Aamulla ensin herätettiin ja kun se ei noussutkaan niin jatkettiin unia säärtä myöten venyttäytyen. Illalla tullaan viereiseen korituoliin ja rapsutukset kelpaavat. Olen silittänyt karvoja pois molemmista ja saanut helposti ihan pehmeästi rapsutellen kourallisen karvaa…

Keisarilliset bileet

Valkeita Korkeuksia eli Keisarillisia Sisaria juhlittiin kahden päivän verran. Ensin tulivat täti ja setä, Mörkö- ja Aave-serkkujen emot. Heiltä saimme Italian-matkan tuliaisia, myös toffeerasian kiitokseksi kissanhoidosta. Tänään kävi kummitäti omien tytärtensä kanssa. Kaikki neljä keskenkasvuista olivat tohkeissaan tapaamisesta!

Sisaret saivat oman kermatilkkansa lauantaina, mutta kermakakkua, keksejä, karkkia ja Pepsiä nautittiin molempina päivinä ja jäi tähteeksikin. Kummitäti toi oikeaoppisesti lahjan Sisarille, ihanat höyhenlelut:)

Kiitokset juhlijoille! Vielä muutama kuva juhlallisuuksista…

Marraskuusta huolimatta

Suomen talvisäät ovat olleet viime viikot aika ankeat. Eikä muutenkaan ole aina niin kovin kivaa. Mutta kun kotona on prinsessat, maailmassa on valoa.

Laserlelu on edelleen huippua, mutta nyt ovat alkaneet nirsoilun ajat. Lattialta ja pöydältä syödään ihan mitä vain, mutta omasta kupista vain tietyt pussit ja Narulle vain raksut ja parin euron pikkupurkit sapuskaa, josta voisin tehdä tonnikalaleivän itsellenikin.

Kodista on vissiin tullut kissaturvallinen, koska katastrofeja ei enää satu. Karvoja on ihan joka paikassa, alkaen aamuisin nenässäni. Kyse ei ole allergisesta reaktiosta tai muuta kamalaa, kutittaa vain vietävästi ja sitten kun vetää neljän sentin (Villan) karvan ulos nenästään, niin tuntuu taas ihmismäiseltä. En ymmärrä, miten Villa sen tekee…

Pari kertaa on nyt ollut kylässä tyyppejä, jotka ovat tosi mielenkiintoisia. Kuten tämän päivän vauvavieras, joka esti täysin päiväunien ottamisen. Ja aiemmin viikolla käyneet tädit taidettiin lumota, kuten kaikki aiemmatkin vieraat.

Ullis och Repis… öh, mitä on seikkailla ruotsiksi?

Prinsessat olivat viikonlopun yli mökillä eli viidakossa eli Lintusten Äidillä hoidossa. Sieltä tarttui mukaan uusia nimiä: Ullis ja Repis,  Narunamu ja Villavanilja. Narunamu oli jäädä niille teilleen, kun valloitti kaikkien sydämet, mutta en luovu kärpistäni. Tarvitsen molemmat!

Lintuset ehtivät vallan kesyyntyä, Ärisevä Aavekin lopulta söi Ulliksen kädeltä (lue vieressä toisesta kupista). Parhaita ystäviä ei oltu, mutta ärinä laantui. Prinsessat olivat toki vaivaksi, koska prinsessoiden kuuluu olla vaivaksi: eteisen mattoa syötiin, lattiakaivon kannella leikittiin, kasveja nakerrettiin ja kulutettiin iltajameissa Muhkean Mörön kanssa ura lattiaan. Kolmen vahvuinen kasakkaosasto eteiskäytävällä pitää olon turvallisena!

Vieraita

Tytöillä oli erittäin hauska ilta eilen, kun setä ja täti tulivat kylään. Kaksi tyyppiä heiluttaa leluja, jess! Vieraat uupuivat ennen pentuja…

Sardiini maistui äärihyvin leikin jälkeen. Tarmo ei siihen loppunut, vaan yön aikana leikittiin mamin hiirellä (langaton hiiri sai kyytiä, valo alla taitaa kiinnostaa) ja saatiin radio päälle! Unessa ajattelin, että onpas eloisa uni, kun on musiikkikin näin selkeää. Sitten puoliksi hereillä ajattelin, että naapuri sekosi lopullisesti ja sitten tajusin, että oma radio on päällä. Se on melkoinen temppu, koska virtanappulan lisäksi on pitänyt painaa mode-nappulaa saadakseen cd-moodista radiolle…

Elektroniikkayö siis

Kissanristiäiset

Kutsuin pari ystävää ihan sanamukaisesti kissanristiäisiin:) Vain toinen pääsi tulemaan suloisen vauvansa kanssa ja on siis virallisesti kummi molemmille pennuille. Saimme jopa lahjan!

Niin tohkeissani pienistä järjestelyistä olin, että ei ole ensimmästäkään kuvaa salaatista, mansikoista tahi vauvasta. Joudun siis kuvittamaan tarinaa viimeisimmällä kännykkäni taustakuvalla.

Naru ja Villa nukkuvat työpöydän laatikossaan

Tytöistä oli tosi mukavaa, kun tulin ajoissa töistä pois. Kerrankin sai päiväruoankin. Pehmeä ruoka on aina syötynä (paitsi jos on jokin kanaruoka) ja raksut ovat vakavasti vajenneet. Kasvuikäiset selvästi tarvitsisivat ruokaa kolmesti päivässä. Aloitin valmistelut imuroimalla, jotta vieraani ei tarvitsisi kokeilla sitä akupunktiovaikutusta, joka lattialla olevalla kissanhiekalla on. Imuria ei niinkään pelätä, sitä tullaan ihan läheltäkin katsomaan, mutta jos imupää tulee liian lähelle, niin sitä kyllä väistetään.

Kun vieras oli saapunut, varpaita piti tietysti vähän haistella ja ihmetellä, mikä se toinen juttu on, mikä sillä on sylissä. Vauvan tarvikkeet ja turvaistuin olivat myös aika mielenkiintoisia.

Kaikki unohtui, kun esille tuli ruokaa:) Kurkku ja salaatinlehdet kelpasivat oikein hyvin. Vieras astui ainakin kerran “jonkin niljakkaan” päälle – ei ehkä kohteliaisuuttaan enää kommentoinut seuraavia kertoja. Villa aina leikkii ruoalla, mutta vasta Naru yleensä syö ne… Lattialta siis löytyy kaikenlaista! Myös jäätelölautaset nuoltiin ja vauvalle lämmitettävää maitoa käytiin tutkimassa.

Kun vieraat lähtivät, piti ensi tutkia paikat tarkkaan, vasta sitten saattoi mennä nukkumaan keskeytyneitä päiväunia!