Tuuletan tässä pyykkipäivän kunniaksi pitkästä aikaa. Olen varonut vetoa, koska prinsessoiden vatsoista on vasta alkanut tuntua sänki käteen, en halua mitään vilustumisia. Äsken Naru sitten aivasti ja menin kiireen vilkkaa sulkemaan sen ikkunan…
Pienet ovat energiaa täynnä, ruoka maistuu ja ovet vain romisevat painiessa ja kovan pallon perässä juostessa. Vatsan lisäksi kanyylin paikat etutassuissa ovat yhä karvattomia, joten aika raasun näköisiä yhä ovat. Namipussit ovatkin rapisseet ahkerasti, mutta nyt piilottelen nameja ja osa hupia on sitten löytää ne kätköistä.
Pennut eivät ole vieläkään oppineet, että heilutuslelut eivät ole siivouskaapissa, vaan samassa kaapissa keittiössä, missä kissanruoatkin ovat. Siksipä iltamenojen aikaan papittaret palvovat eteisen ovea, kunnes kuulevat lelun äänen olohuoneesta. Televisiokaapin päällä on nyt tyynyjä, ei enää vilttiä, mutta tyynykin kelpaa hienosti nukkumiseen!
Töistä kävi kollega kylässä ja toi uusia leluja. Karvatassunalle kumilangan päässä on mainio ja rapisevat hiiri ja pallo ovat jo kuluneet leikeissä. Aamulla ennen imurointia laitoin matolle kuivattua kissanminttua, se aiheutti painimatsin kuten aina, vaikka molemmilla on oma pikku kasansa matolla.
