Öistä energiaa

Valon lisääntyminen on aiheuttanut vaikeaa levottomuutta Valkeissa Agenteissa. Kärpäset ja linnut ja pöyhiukkaset näkyvät nyt öiseenkin aikaan. Mikään murina tai tyynyn heittely ei auta oireisiin: patterin päälle loikkaaminen, verhossa roikkuminen, siskon hännän tavoittelu patterilta verhon läpi (kaikesta tästä aiheutuu patterin kolinaa ja sitä hermoja raastavaa ääntä, joka syntyy, kun paksua verhoa kynsitään). Lyhyet yöunet aiheuttavat lievää hysteriaa, varsinkin yhdistettynä pieneen annokseen alkomahoolia…. Miksi ottelut kärpästen kanssa eivät tapahdu olohuoneessa? En tietäisi niistä mitään!

Viikolla Villa päätti, että Naru on nalle: tukeva ote hännästä ja ei kun raahaamaan kohti kaukaista nallepiiloa. Naru ei tykkää yhtään… Naru on alkanut taas päästä niskan päälle siskosten kähinöissä. Ilmeisesti Agentit ovat niin saman painoisia ja muutenkin tasaveroisia, että hienoinenkin värähdys olosuhteissa saa arvoasetelman muuttumaan.

Ruoka maistuu molemmille liiankin hyvin ja yritys vähentää annosta saa aikaan katkeria mielenosoituksia. Molemmat vain alkavat näyttää enemmän pötkylöiltä kuin keisarinnoilta… Niinhän se on, että kotieläin muistuttaa omistajaansa. Päteeköhän se kissoihin, kun yleensä on puhe koiraystävän valinnasta? Kakan määrä on myös huomattava, onneksi ei tarvitse ojanpohjilta kerätä näiden jätöksiä!

Kuvagalleriassa on tallennettuna äärimmäisen suloisen, nukkuvan Villan pienetkin asennon muutokset. Unet oli pakko saada ottaa sängylle kasatussa, pyykkäystä odottavassa läjässä, jonka värit sattuvat olemaan sangen hempeät. Täydellistä! Kuvissa Naru nauttii vasta vaihdetusta lakanasta ja aamupainin voittajan palkinnosta: levosta tähtityynyllä.

Sain kylään toisen kissaihmisen, joka toi mukanaan suloisen kissakortin, pikkupullon kuoharia ja kissa-aiheisen soittorasian. Kissakortti on kauan aarteena säilytetty, Kreikasta tuotu. Olen asiaankuuluvan vaikuttunut uhrauksesta! Kortin aiheteksti on “The cat’s doll”, mutta käsin kirjoitettu osuus on paljon vaikuttavampi: “Valliraitin Valtias, Silkkiturkin Ilmarinen (alias Teppo) lähettää ihailevat terveisensä Kauniaisten Keisarinnoille huhtikuussa armon vuonna 2010″ Korttiin on liimattu kuva Valtias Ilmarisesta alias Teposta, mutta siitä otettu kuva ei onnistu…

Elämä on ihanaa!

Kuorolausuntaa

Muistelen tihruisin silmin aikaa, jolloin sai nukkua. Kaksi kauhtunutta narttua nurkissa ulvomassa tekee öistä synkkiä.

Ei vaineskaan, prinsessoita nämä on ja käyttäytyy oikeastaan paremmin kuin yleensä. Ovat vain TODELLA äänekkäitä.

Aha

Titaanien taistelu pöydällä

Aww

Mustanaamio

Jalka-häntä-jalka

Uusi lelu

Tammikuun aurinkopesu

Narun tempaus

Heräsinpä yksi aamu ja Narulla oli ylimääräisiä mustia länttejä naamassaan. Naru on ollut extralevoton pari viikkoa – öisin. Naukaisee myös päivällä, jos ei nuku, syö eikä ole leikki päällä, oletan siis olevan mielenilmaisu siitä, että on niin tylsää. Ruoka maittaa ja vatsa toimii ja silleen, joten ei liene kipeä. Naru osaa avata uuden televisikaapin ovet ja laatikot ja ne olivat auki. Mustat läntit ovat kaiketi sitä mustaa pölyä, jota laitteisiin saattaa tulla…

Tänään sinnikkäästi pysyin petissä yli yhdeksän, vaikka Naru jälleen kerran nousi 4.50 aamulla. Nouseekohan silloin jo aurinko vai miksi se on sama aika joka aamu? Tytöt olivat riemuissaan, kun se vihdoin nousi ja aloittaivat leikit. Uuden leikkiputken (kiitos vinkistä, Barbro!) sivukäytävistä tultiin ulos ja puuhattiin kaikenlaista. Villalla on tapana ottaa saaliita: nallet ovat erityisen miellyttäviä, Naru rakastaa sukkia. Tänä aamuna Villa päätti viedä televisikaapin päältä taljan leikkiputkeen.

Talja tuli alas kaapin päältä ilman suuria haavereita tai en usko ainakaan, se vaihe tapahtui selkäni takana. Mutta kun se oli lattialla, tuli ongelmia. Villa sai hyvän otteen taljan kulmasta ja lähti raahaamaan, mutta jos kaikki neljä käpälää ovat taljan päällä niin eihän se siitä mihinkään liiku. Kyllä nauratti… Hetken pohdittuaan ja pyörittyään ympyrää Villa sai taas tassut lattialle ja sai raahattua eteenpäin, mutta eihän se siihen putkeen mene. Aamu ovat harvoin näin hauskoja!

Kuvissa on muutama muukin ikimuistoinen hetki, joista oven päälle hyppy (tuolin päältä toki) oli ehkä komein!

Kolme ensimmäistä päivää

Aah! Loma – mikä tunne lähteä, kun muut jäävät kärsimään. Tänä vuonna tunne oli aivan erityinen, koska lomani aikana tapahtui asioita, joissa minun olisi mielestäni pitänyt olla mukana. Se on mennyttä elämää.

Ensimmäinen lomapäivä kului pakaten ja siivoten sekä junassa istuen. Prinsessoilla oli hauskaa, koska olin kotona viihdyttämässä ja ruokkimassa. Junamatkan aikana ei äännähdettykään, mutta kovin olivat korvat ja nenut punaisia, kun vieressä oli iso koira! Kotona mummolassa meni pari päivää paikkaan tutustuessa, mukaan lukien yöt.

Siskon tyttö tuli leipomaan kanssani ja saimme aikaan osan joululeivonnaisista. Seuraavana päivänä tuli useampikin lapsi, jotka ensin pelottivat pennut sängyn alle, mutta namien kanssa yhteiselo alkoi sujua. Uutta on äänekkyys: tytöt naukuvat enemmän kuin aiemmin. Ehkä lisätila ja -ihmiset vaativat isompaa ääntä huomion saamiseksi!

Kolmantena päivänä käytiin ensimmäisen kerran kirjahyllyn päällä, hakemassa uudet lelut, jotka pienten vieraiden kanssa haettiin eläinkaupasta. Myös jokajouluinen harrasteemme palapelin kokoaminen sai prinsessoilta jakamatonta huomiota!

Valkeat Sisaret päihittävät öiset vaarat

Vietin pitkän viikonlopun siskon luona neljän kissan kanssa. Todellinen viidakkoloma!

Tytöt tuntuivat jo muistavan paikan, Naru lähti reippaasti heti merkkausretkelle. Villa jäi koppaan, mutta hiipi sitten ulos. Kollit olivat vapaalla eikä oven takana, kuten aiemmin. Villalta meni vähän pidempään, mutta pörröinen Mörkö oli jo päivän päästä lähes kalustoa. Lauantaina jopa Villa yritti kesken jamien painiotetta kaulasta! Ensimmäisenä yönä ei kuitenkaan juuri nukuttu.

Valkoinen Aave ei tykännyt rotista ollenkaan vaan murisi ja suhisi aina tytöt nähdessään. Silti pikku hiljaa pennut saivat tulla aina vain lähemmäs ja väliin vähän salaa nuuhkaistiin perään, kun pikkuinen meni ohi. Olen varma, että päivä vielä, niin murina olisi unohtunut kokonaan. Tytöt käyvät aina välillä kokeilemassa miten käy, jos tulee taas vähän lähemmäs. Sellainen veren kerjäys nenusta vaikutti tosi oudolta, kai ne sitten vaistosivat, ettei tuo murinaa pahempaa sitten kuitenkaan tee.

Perjantaina nukuttiin aika lailla, yölläkin ja lauantaina torkuimme kaikki kolme sohvalla. Mörkö tarkkaili tilannetta tv-kaapin päältä ja Aave nukkui omassa rauhassaan makkarissa.  Väliin vähän pesaistiin. En ole koskaan aiemmin nähnyt sellaista vuorovetoperiaatetta kuin Narulla: valittu alue käydään läpi pitkin nuolaisuin ristiin lipaisten. Ensin 20 asteen kulmassa vasemmalta oikealle ja sitten toiselta puolelta samassa kulmassa oikealta vasemmalle, sitten tullaan lipaisun verran alemmas ja sama juttu. Tehokasta ja kaunista koreografiaa.

Pitkän pitkä käytävä oli täydellinen jamituspaikka ja lelujakin löytyi. Parvekkeella on lasit ja ulkoilua piti tietenkin testata, hauskaa oli – syödä parvekekukkia…

Iltapuuhat

Lokakuu on jo pitkällä ja on ihan tarpeeksi pimeää ja märkää, että se uskoo katsomatta kalenteria.

Yöunet ovat olleet jonkinsortin ongelma – minulle siis, koska pennuista on eri ihanaa jammailla juuri silloin, kun unen päästä pitäisi saada kiinni. Kuusi tuntia ei riitä minulle alkuunkaan

Tällä viikolla on onneksi ollut pientä vipinää, joten on yötkin menneet paremmin. Perjantaina saatiin iltakylään siskoni miehensä ja vuoden vanhan poikansa kanssa. Pojan mielestä pennut ovat “vuh vuh”. Molempia jännitti kamalasti ja ihmeteltiin sohvan molemmin puolin nelivetoisia. Naru varsinkin oli kauhuissaan, ihan pörröinen ja sähisi ainakin kerran.

Lauantaina saatiin kylään mökkipaikan sisko ja innokas leikittäjä-miehensä. Vielä tunti uniaikaa talviaikaan sirtymisestä, niin viikonloppu pelastui!

Kuvasarja on parhaan lelun leikkimisestä eli “kova pallo”-kolistelusta:)

Valkeus pimeydessä

Syksy on saanut tai jotakin sellaista. Pimeää ja märkää, mutta se on ihanaa, varsinkin kun tuulee. Prinsessat ovat nukkuneet hyvin päivällä ja pimeyden laskeutuessa – minun yrittäessäni nukkua, jamit alkavat. Se on ollut lievästi tuskallista, koska päivät ovat olleet täysiä ja aika pitkiä.

Kuvituksena kuitenkin otoksia tilanteesta, jossa parvekkeen kaiteella näkyi lintuja!

Valkeiden Sisarten tanssi

Raapimapuun paikka on ollut ongelmallinen jatkuvasti. Makuuhuoneessa ikkunan alla raapimisen änet eivät häirinneet, mutta jamien liikevoima saa päällimmäisen osan kolahtamaan ikkunaan. Liian huolestuttavaa. Sama juttu makuuhuoneen seinällä, joskin huoli liittyy alakerran naapureiden ärsytyskynnyksen ylittymiseen. Juuri nyt puu on olohuoneessa tauluhyllyn alapuolella, kuppituolien vieressä. Siinä puu ei ole jamien reitillä ja taulu on pudotettu vain kerran.

Tänä viikonloppuna ruoankerjuu on alkanut lauantaina 5.56 ja tänään sunnuntaina 6.45. Pakko nousta ylös, koska kerjuumenetelmä on etuhiusteni  nyhtäminen! On pahus hiusraja alkanut paeta muutenkin ja prinsessat saavat minut lopullisesti kaljuuntumaan… Ilmankos kakat on parina päivänä olleet kivasti ketjussa kuin rannekorussa

Kun palaan sitten koisimaan laatikoiden tyhjennyksen ja aamupalan annon jälkeen, ollaan aika kiltisti, joskin nukkujasta tuntuu, että kehiin tulee äänekkäimmät mahdolliset leikit, kuten pöydällä olevan kansion kuminauhan nykiminen: kahinaa ja räps, kun hammas päästää irti gumminauhasta; verhon narun tavoittelu vai miksi sitä sanotaan sitä juttua, jolla verhon saa alas tahi ylös; lattialampun kanssa painiminen. Kova pallo on yöt aina takavarikossa ja lattiakaivon kannen päällä on hiekkalaatikko. Mitä noihin loppuihin keksisi…

Tänä aamuna oli sitten vihdoin niin viileää yön pakkasen jäljiltä, että tungettiin peiton alle, kun oli vähän aikaa leikitty. Naru ojentautui onnellisena vatsaani vasten ja tuntui, että tärisin, koska kehräys oli niin kovaa. Villa tunki polvitaipeeseen ja kaikilla kolmella oli ihanan lämmin. Hiki tuli pintaan kymmenessä minuutissa ja hetken päästä Villa kaivautui myös viileään ilmaan. Mutta Naru nautti niin kovin, että hikoilimme kahdestaan puolisen tuntia, kunnes Villa sai pompittua niin, että Naru kaivautui katsomaan, mitä tapahtuu.

Sukan kutominen siskon tytölle osoittautui täysin mahdottomaksi. Lanka on aivan käsittämättömän mielenkiintoista! Pitää yrittää, kun pennut ovat iltaunilla, mutta puikkojen kilinä taitaa paljastaa minut…

Valo on edelleen upea ja tähän onnistuin vangitsemaan Villan koko arvokkaan pöhköyden

Maanantain vastaisena yönä

Ehkä puolentoista litran PepsiMax-pullollisen juominen yhtenä päivänä ei ole kovin älykästä, mutta tulipa juotua.  Lievästi oli vaikea saada unen päästä kiinni, kun piti useampaan kertaan käydä pissalenkillä. Siitä johtuen tai koska en ollut sunnuntaina kovin kiinnostava ja pennut saivat päiväunensa, myöskään Valkeat Sisaret eivät tulleet nukkumaan ennen puolta yötä.

Heräsin vielä kerran yöllä johonkin ja aamulla tiesin miksi: raapimapuu oli nurin. Olen yrittänyt löytää parasta mahdollista konstellaatiota huonekaluille, kun prinsessat juoksevat eteisestä sohvapöydän päältä sohvan selkänojalle ja siitä raapimapuun kautta pöydälle ja siitä tiskipöydälle.

Keittiön pöytä on päistä taitettava, ööh en osaa paremmin selittää, mutta pitää kuitenkin ääntä enemmän kuin laki sallii, kun kissanpentu siihen päälle tömähtää. Ja raapimapuu kolahtaa seinää vasten. Ajattelin, että naapurit ei töminöitä arvosta ja nostin puun sohvan vierelle. Sitten olikin liikaa liikkumavaraa ja nurin meni… Tein myös sen virheen, että tiskipöydälle jäi astioita, niitä pyöritellään aina pitkin pöytää.

Nyt puu on makkarissa, katsotaan saako nukuttua, jos siihen sitten kynsiä kovin teroitetaan yöllä. Kova lelupallo on taas löytynyt, se pitää yöksi takavarikoida ja leikittää iltapuheiksi pennut niin uuvuksiin kuin itse jaksaa juoksuttaa. Mikä ei kyllä ole paljon…

Facebook-statuspäivitys 29.9.2009

00:30 Valkeat Sisaret hypähtivät höyhenenkeveästi vuoteelle ja toivottivat toisilleen korkealla, pehmeällä äänellä hyvää yötä “kurr”